torstai 4. elokuuta 2016

Sienessä

Näin sateisena päivänä on kiva istuskella kotona ja kirjoitella viime viikonlopun aurinkoisesta sieniretkestä. Lähdin aikaisin launtaiaamuna Porvoon kautta Kouvolan metsiin viettämään laatuaikaa enoni kanssa. Äitini jäädessä keräämään mustikoita auton läheisyyteen minä ja enoni pyyhällettiin monta tuntia pitkin maita ja mantuja kantarelleja etsien. Tuli tehtyä samalla mäkitreeni, porrastreeni, HIIT ja ties mitä muuta aineenvaihdunnan liikkeelle saavaa treeniä. Arvatkaa vain kaksi kertaa jaksoinko mennä samana päivänä enää salille.



Eno kun on tottunut kävelemään metsissä vuosien saatossa sienien ja mustikoiden perässä niin hän paineli menemään oikein kunnolla. Vaikka viime vuosina olen tykästynyt mustikoiden keräämiseen, mulla oli silti aivan täysi työ pysyä perässä kun piti samalla katsoa sekä mihin astui että mistä löytyy kantarellin väristä keltaista kaikkien kuivuneiden lehtien seasta.

Kun oikean sävyistä keltaista sai näkökenttäänsä niin yleensä lykästi kunnolla ja löytyi kunnon kasa kantarelleja. Metsät olivat täynnä myös muita sieniä esim. suolasieniksi kelpaavia rouskuja. Niihin en ole (vielä) tutustunut, sinne jäivät odottamaan seuraavaa poimijaansa.




Hiki valui noroina selkää pitkin heti ensimmäisestä hetkestä asti, varsinkin kun paineli ylämäkeen ylempänä olevan kuvan paljaaksi hakatussa mäessä. Eno harmittelikin moneen kertaan kuinka juuri parhaat kantarellipaikat oli tänä vuonna menty hakkaamaan paljaaksi. Aina ei voi voittaa... Jossain vaiheessa tuumin kuinka olisi ehkä pitänyt ottaa mukaan toinen ämpäri mustikoita varten, sillä niitä oli vähän väliä maasto sinisenään. Ja kuinka isoja jotkin niistä olivatkaan, melkein pensasmustikoiden kokoisia. Mutta paljon paremman makuisia! Toisaalta mun ja enoni metsäseikkailun pointtina oli kanterellien keruu. Mustikat toimivat oikein hyvänä eväänä, joita poimin suuhuni pitkin matkaa silmien hakiessa maastosta sieniä.

Vaikka osa kantarellipaikoista oli hakattu paljaaksi ei reissu ollut turha. Oli aika voittajafiilis lähteä kotiin neljän ja puolen kantarellikilon kera! Nyt ne odottavat pakasteessa syksyä ja talvea. Oikein vesi herahtaa kielelle kun ajattelee mitä kaikkea niistä keksiikään tehdä... :)

Keräättekö tekin metsän antimia vai ostatteko ne pakasteesta suosiolla?



2 kommenttia:

  1. Himskatti kun ollaan miehen kanssa nyt kahdesti käyty kurkkimassa metsiä, että josko löytyisi kanttarelleja! Mutta ollaan ihan vasta-alkajia, eikä tiedetä kunnon paikkoja, joten ei näin ollen sitten olla löydetty mitään :( Toisella kerralla sentään tosin löydettiin kolme sientä, mutta ei niistä ihan hirveästi iloa ollut :D Eli otetaan lämpimästi vastaan vinkkejä kanttarellimetsistä Lahden alueella ;)

    VastaaPoista
  2. Kolme kantarellia on jo hyvä alku! Siellä missä on yksikin kantarelli on todennäköisesti lisää ympärillä. Silloin kannattaa tsekata myös sammaleiden alta vierestä josko löytäisi.
    Itsekin olen vielä hieman vasta-alkaja kun vertaa vaikkapa enooni. Hän paineli pitkin metsiä ja mulla oli vaikeuksia pysyä perässä ja samaan aikaan katsoa missä näkyisi kantarelleja. Mutta usko pois ei vie kauaakaan aikaa ennenkuin silmät alkavat miltein automaattisesti löytämään oikeanväristä keltaista. Ja sitä maanista tuijotusta on kuule vaikea saada pois!
    Pienenä vinkkinä sellainen, että metsään kannattaa mennä hieman pilvisenä päivänä. Auringonvalo saa ympäristön näyttämään samansävyiseltä jolloin kantarelleja on vaikeampi nähdä :)

    VastaaPoista

Kiitos kun piristät päivääni kommentillasi! :)