Valoa kaamoksen keskelle

Vihdoin alkaa luonto näyttää edes hieman valoisammalta kun ensilumi on satanut vihdoinkin. Tästä huolimatta aamulla herätessään ei ole mukavaa silmät ristissä todeta, ettei ulkona näe eteensä ollenkaan ilman valoa. Kaikista pahinta on jos joutuu lähtemään aamulla pilkkopimeällä töihin tai kouluun ja palata samassa pimeydessä kotiin illalla. Ei ihme, että moni suomalainenkin kärsii talvisin kaamosmasennuksesta. Väsyttää ja unettaa vaikka olisi nukkunut pitkään. Pienetkin asiat stressaavat. Aamu-unisuus saa valtaansa aamuvirkuimmankin. Makeaa tekisi mieli...

Pitääkö tälläistä kurjuutta kestää vai voisikohan asiaan saada pientä muutosta (joka ei vaatisi pakoa aurinkoon talven alla)?

Tuumin tätä samaa viime vuonna ja päätin tehdä asian eteen jotain. Koska lottovoittoa ei valitettavasti tullut, päädyin etelään muuton sijaan hieman halvempiin ratkaisuihin. Yksi niistä oli ostaa itselleni elämäni ensimmäinen kirkasvalolamppu.

kuva

Mikä on kirkasvalolamppu?

• Normaalin kotivalaistuksen ollessa maksimissaan 500 luksiaa, ovat kirkasvalolamput 2500-10 000 luksiaa. Ne ovat siis hurjan paljon ns. tavallista kotivalaistusta tehokkaampia.
• Kirkasvalolamppujen käyttö perustuu siihen, että ne korjaavat talven pimeyden ihmisille tuomaa "valovajetta", josta kaamosmasennuksen oireet johtuvat. 
• Tarkemmin sanottuna kirkas valo aktivoi aivojen käpyrauhasta hillitsemään melatoniinin eli unta säätelevän hormonin toimintaa. Siksi kirkasvalolampun parhain käyttöaika onkin klo 6-10 aamulla.
• Kirkasvalolamppu asetetaan niin että siitä tuleva valo paistaa silmiin epäsuorasti (ei siis koskaan kannata katsoa lamppuun suoraan!) .
• Pieni osa ihmisistä saa oireita lampun käytöstä esim. päänsärkyä, tämän pitäisi mennä ohi käytön jatkuessa.
• Lampun tehosta riippuen etäisyys sekä käyttöaika vaihtelevat. Käytön kannattaa olla säännöllistä, jotta lampusta saisi parhaan hyödyn.

Kirkasvalolamppujen hinnat eivät ole enää päätähuimaavia, joten vaikka olinkin hieman skeptinen lampun tehon suhteen ei se paljoa lompakossa kirpaissut. Kaikkeahan pitää kokeilla aina itse ennen kuin tuomitsee. Käytin lamppua koko viime talven aamuisin herätessäni sekä tenttiin lukiessani. Päivästä riippuen aika vaihteli puolesta tunnista pariin tuntiin. Kun aloin tottua kirkasvalolamppuuni, aloin asettamaan aamuiksi kaksi herätystä: Ensimmäisen aikaan laitoin lampun päälle sänkyni viereen, toisen aikaan nousin sängystä. Aluksi lukiessani lampun vieressä, silmiäni ja päätäni välillä särki, tämä meni kuitenkin nopeasti ohi ajan kuluessa (lue: kun en enää uteliaisuuttani vilkuillut valoisaa lamppua kohti).

Itse koin, että lamppu toimi kohdallani. Placeboa tai ei, jaksoin paljon paremmin aamuisen valoannoksen jälkeen. Vaikka ulkona oli aamuisin pimeätä ja tietäisin viettäväni koko päivän sisätiloissa, saisin imeä kirkasta valoa ainakin puolen tunnin ajan ja ladata näin akkujani. Ihaninta oli ehkä juuri herätä valokylpyyn eikä heti pimeällä rämpiä ylös sängystä päivän haasteita kohti. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan jos kärsitte talven pimeyden aiheuttamista kaamosoireista. Ja onhan tämä tietysti hyvä joululahjaideakin antaa joulupukille... ;)



Lähteet:
ET: Kuka hyötyy kirkasvalolampusta?
HS: Kirkasvalo suitsii karkin- ja leivänhimoa

Saahan sitä viikollakin herkutella (+Starbucks vinkki!)

Tein tuossa muutama viikko sitten päätöksen, että nyt vihdoin ja viimein alan säännöstellä herkkujen syömistä. Nuo pirulliset sokeriset, rasvaiset ja muutenkin epäterveelliset napostelut on tulleet liiankin arkipäiväiseksi mun ruokavaliooni. En siis ole kaksin käsin ahtanut joka päivä herkkuja suuhuni, vaan pitkin päivää on tullut napsittua jotain pientä. Ehkä keksin tai rivin suklaata tai sitten jääkaapista löytyneen leivoksen... Ehkä pari keksiä päivässä ei tunnu mitenkään hurjalta, mutta jos tän ottaa jokapäiväiseksi osaksi ruokavaliota niin se tekee aika monta keksiä viikossa. Saati sitten kuukaudessa tai vuodessa... Auts.

Totaalikieltäytyjäksi musta ei olisi kuin ehkä pakon edessä terveydellisistä syistä. Mun pääkoppani ei halua hyväksyä elämää ilman herkkunautintoja. Koska tykkään noudattaa aikatauluja olen päätynyt eräänlaiseen 5:2 "herkkulakkoon". Arkipäivinä kaikki karkit, sipsit, limut yms. jää ruokavaliosta, viikonloppuna saa niitä saa syödä jos tekee mieli. Ei sen koko viikon edestä tietenkään vaan järkevissä määrin.

Loppuviikosta ei tee enää vaikeaa ollenkaan pysyä irti herkuista. Maanantai ja tiistai taas on juuri sellaisia, että mä haluaisin syödä jotain hyvää. Jotain hyvää aamulatten kanssa tai tenttikirjan lukemisen lomassa... Enkä välttämättä osaa edes sanoa mitä. Mä vaan haluan sitä jotain naposteltavaa. Huomaa nopeasti, että tavasta tässä on kyse eikä tarpeesta. Jätin nyt viikonlopulta tahallani auki tenttikirjan viereen pussinpohjat karkkia pieneksi testiksi. Oon aika tyytyväinen etten ole napsinut sieltä yhtään karkkia nyt eilen tai tänäänkään!

Vaikka kaloripitoiset herkut onkin pannassa arkipäivinä, ei se todellakaan tarkoita etteikö voisi herkutella terveellisesti. Tänään väsäsin itselleni jälkiruuaksi paistettua banaania rahkajugurtin kera. Annos valmistui muutamassa minuutissa ja sammutti makeudellaan loppupäiväksi makeanhimon! Ohje tähän menee näin:

Laita kookosöljyä pannulle sulamaan. Vatkaa sillä aikaa rahka tai rahkajugurtti hieman notkeammaksi ja kaada lautaselle. Kun kookosöljy on kuuma, viipaloi pannulle kokonainen banaani (vähennä lämpöä etteivät banaanit pala!). Itse käytin ruskeatäpläistä banaania, siksi hieman muusimainen olemus. Ripottele haluamasi määrä kookospalmusokeria banaanien päälle ja sekoittele hetki pannulla, jotta sokeri karamellisoi banaanit. Aseta lautasella rahkan viereen ja nauti heti!

Tähän loppuun on aivan pakko kertoa pienenä vinkkinä tämä: Tämän viikon ajan valikoiduissa Starbuckseissa (esim. Helsingissä Stockan vieressä) ostaessasi Christmas Blend pussin, saat ilmaiseksi kaupan päälle tall-kokoisen kahvin! Mmm...

PS. Gingerbread latte is to die for!

Minibreikki

Tämäkin viikko on hurahtanut tutulla meiningillä eli nenä kiinni kirjassa miltein koko päivän. Ensi viikolla on -toivottavasti- viimeinen pakollinen kirjatentti, joten hieman paineita on. Ja toisaalta odotusta siitä ettei maantieteen saralta ole enää pakko suorittaa kirjatenttejä. Jos jokin kirja kiinnostaa niin luen sen, mutta ilman sitä pänttäämisen aiheuttamaa tuskaa.

Eilen pääsin hengähtämään kun lähdin hyvän ystäväni kanssa Helsinkiin shoppailemaan miltein koko päiväksi. Itse lähdin lähinnä vain seuraksi, fiiliksellä että jos jotain löytyy niin onhan se kiva. Tämä fiilis kannatti, sillä löysin sattumalta kaipaamani ohuen kuoritakin talven lenkkejä varten Stadiumiusta ja urheilutakin H&M:ltä. It's all about those layers! 

Stadium: Everest kuoritakki

H&M: Hupullinen urheilutakki

Muuta kun ostoslistaltani ei löytynyt niin loppupäivän fiilistelinkin vain kaupoissa. Etenkin Stockmannilla tuli ihasteltua jouluasetelmia ja huokailtua ihanien laukkujen perään naisten asusteiden puolella. Piti hokea koko aika päässä "opiskelijabudjetti, opiskelijabudjetti" etten vain ostaisi mitään. Etenkin Moschinon ja alapuolisessa kuvassa olevat Teb Bakerin laukut tuli tarkasteltua hyvin yksityiskohtaisesti.

Pitkään aikaan en ollut shoppailukierroksia harrastanut. Enkä muistanut kuinka ihania ja rankkoja ne ovat. Tähänkään päivään mennessä en ole tajunnut miksi kaupoissa ja etenkin sovituskopeissa pitää olla järkyttävän kuumat spottivalot? Eipä tarvinnut päivän kävelyn jälkeen lähteä salille eikä lenkille. Onneksi vielä muutaman kerran tulen ihan yliopistonkin puolesta käymään Helsingissä niin pääsen kiertelemään uudestaankin jouluhumussa, sen verran innostuin jälleen tuosta kiertelystä. Niin ja pakkohan tuo Forumiin aukeava Victoria's Secret on pakko päästä tarkistamaan, sinä päivänä tosin lompakko saa jäädä kotiin...

Piparkakun tuoksua

Töissä ruokakaupassa ollessaan huomaa joulun saapuvan aina hyvissä ajoin. Jo reippaasti lokakuun puolella tulevat joulukarkit, kinkut, glögit, pähkinät, kuivatut hedelmät... Miten joka vuosi tuntuu, että nämä sesonkikamat tulevat vain aina aikaisemmin kauppoihin? Itse rakastan joulua, mutta etenkin tänä syksynä tuntuu jotenkin kornilta katsella jouluisia tavaroita kun ulkona porottaa aurinko eikä lumesta ole tietoakaan.

Kun sulkee ulkona olevan sään mielestään, uppoudun hymyssä suin joulutunnelmaan. Ensimmäiset glögit on jo maisteltu ja joululahjojen hankinta pyörii mielessä. Joulukarkkeja olen tähän asti vain silmäillyt, ostamiseen asti en ole vielä päässyt. Todennäköisesti huomaan tänäkin vuonna kuinka nirso olen, monesta hyllymetristä joulusuklaata ei löydy kovin montaa pakettia mun makuuni. Yleensä siis ostan vain sellaisia mitä ei muina aikoina saa. Ja viimeiset niistä syön varmaan ensi kesänä. Kuten söin viimeisen neljästä pääsiäisenä ostamastani Mignon-munasta viime viikonloppuna...

Joululauluja en sentään vielä jaksa kuunnella. Uskokaa pois saan niistä tarpeekseni jo töissä. 6-8 tuntia putkeen joululauluja monta päivää peräkkäin viikon, saati sitten kuukauden ajan on noh... Sanat ainakin oppii ulkoa jos hienosti asia sanotaan ;) 

Piparkakkuja on alkanut tehdä mieli tavallista enemmän. Ne vain ovat niin hyviä, että voisin napsia niitä koko loppuvuoden heti kaupan sesongin alettua. Niistä on hurjan vaikea pitää näppinsä irti kun yrittää olla syömättä herkkuja viikolla. Koska ei vain yhtä piparia voi syödä. Eikä vain kahta tai kolmea... Mikä avuksi kun mä haluuuuuun?!

Silloin kun olen halunnut herkutella olen jo tehnyt pitkään itselleni Starbucksista ostamallani siirapilla vaniljalattea. Vasta tällä viikolla mulle välähti päähän miksen voisi kokeilla myös jos piparkakkulatte toimisi tähän pieneen ongelmaan? Latten sekaan vain piparkakkumaustetta (tai omassa tapauksessani itsetehtyä sekoitusta kanelista, neilikasta, pomeranssista, inkivääristä ja kardemummasta) ja hieman kookospalmusokeria.

Oli muuten hyvää. Ja sain pidettyä näppini hyvin irti pipareista puoli litraa piparkakkulattea juotuani. "Määrä" taisi korvata "laadun" tässä tapauksessa.

Piparintuoksuisia kahvihetkiä teillekin. Oli tuoksu sitten kahvikupista tai keksistä peräisin! :)

Lokakuun Insta

Tässä lokakuun Instagramin sisältöäni kuvien muodossa :)

Syksy on saapunut ja niin myös oman koiran stailaaminen! Stailaus lähinnä sen takia että oma pikku karvapallo pysyy lämpimänä. Jos tänä talvena on kunnon pakkaset niin saatte nauttia vielä kuvista joissa koirillani on töppöset jalassa...

Serkku tuli käymään alkukuusta ja vietettiin kokonainen päivä Selloa kierrellen. Shoppaamisen lomassa oli pakko käydä pakollisilla kahvilakierroksella ja lounastamassa että jaksoi jatkaa. Suosittelen kokeilemaan 3 Amigosia Sellossa, ruoka valmistuu nopeasti ja on erittäin herkullista (kiitos Laura tutustuttamisesta!).

Puolen vuoden breikin jälkeen palasin tuttuun ja turvalliseen Starbucks kahviin. Se vaan iskee suoraan mun makuhermoon. Aivan täydellisesti. Nyt mulla on nautittavana kuvan Anniversary Blend. Mitä kertoo kun kävelee Starbucksiin kun tuo oli ainoa kahveista jota en ollut maistanut? (oikea vastaus: kyseinen Starbucks kahvila oli hyvin pieni ;D)

Sunnuntain viettoa mainioiden työkaverien seurassa! Tultiin siihen tulokseen, että näin voisi viettää useammankin sunnuntain.

Uusi periodi ei ainakaan vähentänyt tentteihin lukemista. Tässä periodissa olisi kevyt tuhannen sivun paketti luettavana. Sen tasapainoksi on aivan pakko päästä käymään enemmän salilla, kroppa ja pää tarvitsevat virkistystä. Eikä tarvitse edes olla pitkä reissu niin auttaa: virtuaalisen pumpin kyykyn jälkeen en pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen reisien hapotukseen. Parin seuraavan päivän ajan. Okei puolen viikon ajan.

Uusia makuja maistelin aivan ihanan Lindahlsin rahkan muodossa! Vadelmaa on nyt maistettu, nyt metsästämään sitruunan makuista.

Lokakuu päättyi mun kaveriporukalle jo perinteeksi muodostuneessa Halloween pippaloissa. Tänä vuonna satsasin enemmän meikkiin ja piirsin kasvoilleni sugar skull puolikkaan. Keksin idean tähän jo kesällä. Telepatiaa tai jotain tuntuu olleen ilmassa, sillä syksyn aikana huomasin teeman olevan tänä vuonna in. Baarissa näkyikin monen monta hienoa kasvomaalausta! :)