Suklaasydämiä

Reilun vuoden olen miettinyt jos kokeilisin jossain vaiheessa raakasuklaan valmistusta, jostain syystä se aina kuitenkin jäi kokeilematta. Tänä vuonna muutamasta tutusta blogista luinkin raakasuklaan valmistuksesta ja sain kunnon kipinän hommaan. Pakon toisin sanoen, sillä lupasin Annalle tekeväni raakasuklaata tämän vuoden loppuun mennessä. Tänään -vuoden toiseksi viimeisenä- oli hyvä toteuttaa tämä lupaus ;)

Olin aina jotenkin ajatellut raakasuklaan valmistuksen olevan jotenkin vaikeata tai aikaavievää. Tietoa etsiessäni tajusin että kunhan aineet ovat vain keittiön kaapissa, syntyy raakasuklaata nopeammin kuin ajaisin autolla kauppaan hakemaan suklaalevyä! Raa'an suklaan ideanahan on ettei aineksia kuumenneta yli 45 astetta kuumemmaksi, jolloin mm. raakakaakaojauheen kaikki hyvät aineet (esimerkiksi antioksidantit) eivät katoa. Aineet sekaisin ja valmista on. Eikä aineksia raakasuklaaseen paljoa tarvita, sillä perusohje kuuluu seuraavasti:

1 dl kaakaovoita

½ dl kookosöljyä

½ dl raakakaakaojauhetta

lisäksi:

makeutus mielen mukaan (kookospalmusokeria, hunajaa tai steviaa)

lisä"härpäkkeitä" (gojimarjoja, pähkinöitä)

Raakasuklaan valmistuksen aloitin ihan sellaisella mulle perusasialla, muille ehkä hieman valinnaisella: oli aivan pakko maistaa muutamaa kaakaovoin palasta. Uteliaana tää oli aivan pakko tehdä! Ja kaakaoltahan se maistui, vaikka olikin vaaleata...

Itse asiaan sitten. Keitin vedenkeittimellä päälle puolisen litraa vettä, jonka kaadoin pieneen kattilaan. Kattilaan asetin metallisen kuuden desin mitan, johon olin mitannut valmiiksi kaakaovoin ja kookosöljyn. Ei kauaa tarvinnut sekoitella seosta kun rasvat olivat jo sulaneet. Tämän voi toki hoitaa liedellä vesihauteessa tai mikrossa, mutta kukin tyylillään.

Tämän jälkeen sekoitin joukkoon raakakaakaojauheen ja makeutukseksi laitoin ruokalusikallisen kookospalmusokeria. Koska tein ensimmäisen satsin raakasuklaata niin tämä meni hieman arviolta. Kuivat aineet ja rasva sekoittuivat nätisti keskenään, tuloksena juoksevaa suklaata. Alla olevasta kuvasta näkyy kuinka ihanasti mitassa alkoi näkyä suklaan väriä vaikken ollut vielä sekoittannutkaan aineksia keskenään yhtään.

Ruokalusikalla kaadoin suklaamassaa silikonimuotteihin. Halusin hieman tehdä kokeiluja, joten kun olin miltein puolet suklaasta laittanut muotteihin lisäsin mukaan puoli ruokalusikkaa kookospalmusokeria ja ripauksen aitoa vaniljajauhetta. Sainpa samalla kokeiltua miten tuo sokerin määrä vaikuttaa suklaan makeuteen.

Sydänmuotin täytettyäni suklaata oli vielä jäljellä, joten tein kolmannen version suklaasta: laitoin sekaan piparinmurusia. Koska joulukuusi heitetään vasta loppiaisena ulos, ei joulu vielä ole ohi. Ja koska leivoin niin ison satsin pipareita jouluna etten vieläkään ole pystynyt kaikkia syömään. Ja vielä koska keittiöstä ei löytynyt sitten yhtään kokonaista pähkinää juuri silloin kun olisin niitä kaivannut!

Siirsin suklaat jähmettymään pakastimeen puoleksi tunniksi heti kun sain suklaamassan muotteihin. Näin siis koska massan lämpötila ei ole suuri, maksimissaan kun se saa tosiaan olla sen 45 astetta tai suklaa ei ole enää raakaa. Puolen tunnin jälkeen siirsin suklaan muoteista rasioihin ja laitoin ne maistatuserää lukuunottamatta jääkaappiin. Näin helposti valmistuu siis täysin lisäaineeton, maidoton, gluteeniton, vegaaninen ja mahdollisesti sokeriton herkku.

Entä maku? Muutaman suklaakonvehtirasian jouluna tuhonneena raakasuklaa oli ehkä pieni shokki sokerihuuruiselle. Eihän se makeaa ollut -eikä olisi kuulunutkaan- mutta hyvää se silti oli! Oli todella vaikea vastustaa kiusausta ja olla syömättä kaikkia suklaita yhdeltä seisomalta. Lisäksi suklaa suli aivan vallattoman ihanasti suussa, aivan eri tavalla kuin kaupasta ostettu. 

Ja onhan se niin, että rakkaudella (itse)tehty herkku maistuu aina parhaimmalta. 

Jouluntaikaa

Hyvää Joulua kaikille! :)

Toivottavasti teidän joulunne on sujunut hyvin. Teittekö tänä vuonna jotain uutta vai vietittekö joulua perinteiselle tavallanne? Itselläni se on kulunut perinteisesti. Koirien kanssa on leikitty, syöty ja juotu hyvin ja avattu lahjat aattoiltana. Lapsena tuli aina laskettua kuinka paljon lahjoja sai, etenkin sitä että sai varmasti enemmän lahjoja kuin edellisenä vuonna ja eikä yhtään vähempää kuin mitä sisko sai. Nykyään lahjojen sisältö on paljon tärkeämpää mulle. Tänäkin vuonna ystävät tiesivät tarkkaan mitä tarvitsen vaikka en varsinaisesti ollut mitään pyytänytkään. Ensi vuonna saan nauttia Cafe Beanien erikoiskahveista ja ihanalta tuoksuvista käsirasvoista!

Salitreenejä on tullut tehtyä kokonainen yksi kappale joulun aikana. Sitä enemmän on kuitenkin lenkkeilty. Töissä (kaupassa) kun on viime päivinä ollut niin hirveä kuhina ja työpäivät pitkiä, niin on töistä päästyään vain kaivannut raikasta ulkoilmaa. Kahdentoista tunnin unet ovat onnistuneet epätavallisen hyvin, joten kroppa on ollut aika väsynyt kiireisten ja hiostuttavien työpäivien jäljiltä. Sitä onkin hyvin ruokittu nyt näin kolmen päivän jouluruokailujen aikana.

Ja mitäpä joulu olisi ilman monta pellillistä itseleivottuja piparkakkuja? Naureskelin juuri tänään kuinka joka vuosi manaan itseäni ja lupaan että opin yhden asian joulusta. Se ei ikinä onnistu, vaan joka vuosi tulee syötyä piparkakkutaikinayliannostus. Tämä vuosi ei myöskään ollut poikkeus. Paistettuja pipareita sen sijaan osaan nykyään syödä sopivassa määrin.

Jouluntaikaa on tänä vuonna lisännyt myös mun ihanat hoitopupuseni. Lauran ollessa valloittamassa USA:ta olen hoitanut hänen pupujaan Lumia, Siiriä ja Muffea (alla kuvassa). Itselläni ei ole koskaan ollut pupuja, joten olin jo aivan innoissani jo pitkään ennen joulukuuta. Taisin jopa kysellä voisitteko te lähteä aikaisemmin lomalle, että pääsisin jo hoitamaan pikkuisia karvapalloja... Koiriin ja Lauran asuntoon tottuneena osaan varovaisesti kävellä heillä pimeässä öisin astumatta pupujen päälle, mutta totuttelemista vaatii vielä hieman se että puput tosiaan ovat yöeläimiä. Hyvin energisiä sellaisia...

Mutta kuka nyt ei voisi aamuöisistä herätyksistä huolimatta olla hymyilemättä näin söpölle herralle?

Niin pieni asia, niin suuri vaikutus

Viime viikolla eräs työkaverini kysyi josko voisin ottaa seuraavana päivänä hänet kyytiini kun tulen autolla aamulla töihin, sillä oli tulossa aika kurja ilma. Hän kun sattuu asumaan työmatkani varrella niin vastasin että tottahan toki tuo käy. Sovittiin aika ja seuraavana päivänä nappasin hänet mukaani. Piristävää kun saa aamuiselle työmatkalle (sille maksimissaan kymmenen minuutin reissulle) juttukaverin. Varsinkin kun yleensä laulan kilpaa radion kanssa.

Kaupan edessä työkaveri kiitti kyydistä ennen kuin mentiin pukeutumaan ja lähdettiin laittamaan kauppaa valmiiksi asiakkaita varten. Aamiaisella eteeni tupsahti vielä tälläinen ihana kiitos-bonus...

En tiennyt kuka meistä oli kaikista iloisin tässä vaiheessa: Minä, joka en ollut odottanut muuta kuin hymyn ja kiitoksen vastalahjaksi autokyydistä vai työkaverini, joka naureskeli kun ilmeeni oli kirjaimellisesto kuin lapsella karkkikaupassa. Hän oli muistanut kuinka sanoin vähän aikaa sitten etten ole vielä maistanut uusia kääreellisiä karkkejamme ja päätti sitten yllättää mut parhaalla mahdollisella tavalla.

Nuo karkit ovat edelleen mun huoneen pöydällä. Ne on sen verran spesiaaleja, että taidan syödä ne vasta ensi viikonloppuna jonkin hyvän juomisen kera. Joka kerta kun satun vilkaisemaan pöytäni suuntaan, hymyilen. Tästä tulee mieleen, että vaikka me ihmiset toivomme yleensä elämältämme suuria asioita -jotkut rahaa, toiset hyvän työn, kolmas haluaa luksuslomia- niin ei pitäisi unohtaa niitä pieniä arjen asioita joista saa hymyn huulille.

Itselleni toi hymyn huulille juuri tuolloin tuo karkkipussi. Toisina päivinä voin iloita niinkin pienestä asiasta kuin muutamasta lumihiutaleesta. Tai siitä että koira tulee varpaita nuoleskelemalla kerjäämään huomiota tai jos voin nousta sängystä ilman herätyskelloa. Jos keskittyy vain suuriin asioihin, hujahtavat pienet asiat helposti ohi. Miksi siis ei antaisi itsensä nauttia aivan kaikesta hyvää mieltä tuottavasta oli se sitten suurta tai pientä? Koska mielipiteistä ei voi kiistellä, ei voi olla niin pientä asiaa etteikö siitä voisi nauttia. Lista on henkilökohtainen mutta loppumaton!

Sitä paitsi pienistä asioista syntyy suuri puro. Jos joka päivä kiinnittää huomiota pieniltä tuntuviin positiivisiin asioihin, saattaa huomata hyvin nopeasti kuinka harmaasta arjesta tulee värikkäämpi. Miksi ei siis kävellä ympäriinsä hymy huulilla hieman useammin, ei välttämättä koko aika mutta joka päivänä ainakin hetken verran?

Mikä pienisuuri tai suuripieni asia on saanut sinut tänään hymyilemään?

0812

Vihdoin!

Eilen oli vuoden viimeinen tentti ja voin sanoa, että olo on aikamoisen helpottunut. Varsinkin kun viikonloppuna kävi pieni "hassu" juttu: Sähköisen tenttikirjan puolessa välissä lauantaina päivällä tuli ilmoitus, että kaikki kappaleet on varattuna. Menin siis eilen tenttiin lukematta toisen tenttikirjan puolikasta. Hieman kuumotti, mutta jotain sain vastattua. Ja jos totta puhutaan niin viikonlopun vietin aikamoisen raivon vallassa kun kokeilin avata e-kirjaa aamusta iltaan mutta eipä auennut. Google Books ei myös tietenkään tarjonnut minulle sitä osiota jota olisin kaivannut. Nyt osaan jo nauraa tapahtuneelle, mutta viikonloppuna verenpaine oli korkealla.

Syksy kun meni suurelta osin kirjoihin liimautuneena niin moneen kertaan on tullut mietittyä, että kuinka oonkaan jälleen osannut valita tälläiset kurssit joissa on paljon lukemista? Tuhat sivua luettavaa ensimmäisessä periodissa, toisessa noin 700 sivua... Positiivisesti jos ajattelee niin toisaalta tiedänpä 100% varmasti ettei kyseinen ala olisi minua varten. Lisäksi kun höyryjä on pakko ollut päästellä niin olen löytänyt liikkumisen aivan uudella tavalla. RPM ja lenkkeily löytyvät kalenterista nykyään säännöllisesti. Lenkillä viihdyn itseasiassa parhaiten pimeän tultua katulamppujen valossa. Napit korville ja koko maailma tuntuu häviävän.

Ensi vuoden koulukalenteria suunnittelessa aion pitää mielessä, etten ota jälleen liian paljoa hommia. Kursseja en valitse alustavasti muutenkaan paljoa jos vaikka sattuisi napsahtamaan graduidea tai harjoittelupaikka (apuva!). Muutenkin aion jättää itselleni enemmän aikaa. Nähdä kavereita enemmän viikonloppuisin tai meidän ihanien teemailtojemme parissa. Kierrellä ostoskeskuksia aivan rauhaksiin ja yrittää olla ostamatta mitään. Kirjoittaa enemmän postauksia. Olla vain, nauttia teestä ja erilaisia lukea lehtiä. Käydä useammin treenaamassa... Viime lauantaina jamittelin Lauran kanssa pitkästä aikaa ja ihmettelin kuinka näin ihana asia onkaan voinut jäädä näin vähälle. Onneksi Laura on yhtä yllytyshullu kuin minä, joten häntä ei tarvitse raahata pakolla salille kun innostuu ;)

Seuraavan kuukauden tulen kuitenkin menemään suurimmaksi osaksi fiilispohjalta, sillä sen suurempia suunnitelmia ei ole. Töissä alkaa olla kiirettä näin joulun alla, joten siellä tulee vietettyä aikaa. Mutta siihen kun on jo niin tottunut niin joulu ei tunnu joululta ilman kaupan kiireitä. Muuten mun kalenteri on ja pysyy avoimena jokaisen päivän kohdalla!

Mukavaa joulukuun jatkoa kaikille! :)

Marraskuun Insta

Voitteko oikeasti uskoa, että nyt on joulukuun ensimmäinen päivä? Tuntuu edelleen kuin vuosi olisi vasta alkamassa... Ja joulukuu ei ole joulukuu ilman lunta. Onneksi marraskuun Instagram kuvista löytyy kuitenkin edes yksi luminen kuva! Löydät mut Instasta nimimerkillä @turunennoora! :)

 Perinteisen isänpäivätäytekakun sijasta leivoin tänä vuonna New York juustokakun! Päälle ei tarvinnut muuta kuin mansikkasosetta. Kakku katosikin jääkaapista hyvin nopeasti.

Tykkään käydä koirien kanssa lenkillä heti aamutuimaan auringon noustessa. Ilma on ihanan kuulas ja taivas kauniin värinen. Tämän jälkeen on hyvä jatkaa uniaan jos ei ole kiire mihinkään...

...Tai sitten jatkaa tenttikirjan lukemista pikku karvapallo sylissä. En malta odottaa ensi viikon maanantaihin, jolloin mulla alkaa joululoma yliopistolta! Koko syksy on mennyt joka päivä lukiessa ja olen niin loman tarpeessa. Kirjojen lukeminen saa jäädä kokonaan, sen sijaan aion käydä kiinni parin viime kuun Geo-lehtiin jotka on sattuneesta syystä jääneet lukematta.

Todiste siitä, että saimme edes kerran lunta vuonna 2015! Ja ehkä todiste siitäkin, että ensilumi päästää valloilleen minunkin sisäisen lapseni. Lumienkeleitä en vielä tehnyt tosin ;)

Lenkkeily puhdistaa hyvin kroppaa ja mieltä. Napit korville ja ajatukset häipyvät kaikista arkisista asioista. Kuka pystyy ajattelemaan muuta näin kaunista taivasta ihaillessaan?

Valoa kaamoksen keskelle

Vihdoin alkaa luonto näyttää edes hieman valoisammalta kun ensilumi on satanut vihdoinkin. Tästä huolimatta aamulla herätessään ei ole mukavaa silmät ristissä todeta, ettei ulkona näe eteensä ollenkaan ilman valoa. Kaikista pahinta on jos joutuu lähtemään aamulla pilkkopimeällä töihin tai kouluun ja palata samassa pimeydessä kotiin illalla. Ei ihme, että moni suomalainenkin kärsii talvisin kaamosmasennuksesta. Väsyttää ja unettaa vaikka olisi nukkunut pitkään. Pienetkin asiat stressaavat. Aamu-unisuus saa valtaansa aamuvirkuimmankin. Makeaa tekisi mieli...

Pitääkö tälläistä kurjuutta kestää vai voisikohan asiaan saada pientä muutosta (joka ei vaatisi pakoa aurinkoon talven alla)?

Tuumin tätä samaa viime vuonna ja päätin tehdä asian eteen jotain. Koska lottovoittoa ei valitettavasti tullut, päädyin etelään muuton sijaan hieman halvempiin ratkaisuihin. Yksi niistä oli ostaa itselleni elämäni ensimmäinen kirkasvalolamppu.

kuva

Mikä on kirkasvalolamppu?

• Normaalin kotivalaistuksen ollessa maksimissaan 500 luksiaa, ovat kirkasvalolamput 2500-10 000 luksiaa. Ne ovat siis hurjan paljon ns. tavallista kotivalaistusta tehokkaampia.
• Kirkasvalolamppujen käyttö perustuu siihen, että ne korjaavat talven pimeyden ihmisille tuomaa "valovajetta", josta kaamosmasennuksen oireet johtuvat. 
• Tarkemmin sanottuna kirkas valo aktivoi aivojen käpyrauhasta hillitsemään melatoniinin eli unta säätelevän hormonin toimintaa. Siksi kirkasvalolampun parhain käyttöaika onkin klo 6-10 aamulla.
• Kirkasvalolamppu asetetaan niin että siitä tuleva valo paistaa silmiin epäsuorasti (ei siis koskaan kannata katsoa lamppuun suoraan!) .
• Pieni osa ihmisistä saa oireita lampun käytöstä esim. päänsärkyä, tämän pitäisi mennä ohi käytön jatkuessa.
• Lampun tehosta riippuen etäisyys sekä käyttöaika vaihtelevat. Käytön kannattaa olla säännöllistä, jotta lampusta saisi parhaan hyödyn.

Kirkasvalolamppujen hinnat eivät ole enää päätähuimaavia, joten vaikka olinkin hieman skeptinen lampun tehon suhteen ei se paljoa lompakossa kirpaissut. Kaikkeahan pitää kokeilla aina itse ennen kuin tuomitsee. Käytin lamppua koko viime talven aamuisin herätessäni sekä tenttiin lukiessani. Päivästä riippuen aika vaihteli puolesta tunnista pariin tuntiin. Kun aloin tottua kirkasvalolamppuuni, aloin asettamaan aamuiksi kaksi herätystä: Ensimmäisen aikaan laitoin lampun päälle sänkyni viereen, toisen aikaan nousin sängystä. Aluksi lukiessani lampun vieressä, silmiäni ja päätäni välillä särki, tämä meni kuitenkin nopeasti ohi ajan kuluessa (lue: kun en enää uteliaisuuttani vilkuillut valoisaa lamppua kohti).

Itse koin, että lamppu toimi kohdallani. Placeboa tai ei, jaksoin paljon paremmin aamuisen valoannoksen jälkeen. Vaikka ulkona oli aamuisin pimeätä ja tietäisin viettäväni koko päivän sisätiloissa, saisin imeä kirkasta valoa ainakin puolen tunnin ajan ja ladata näin akkujani. Ihaninta oli ehkä juuri herätä valokylpyyn eikä heti pimeällä rämpiä ylös sängystä päivän haasteita kohti. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan jos kärsitte talven pimeyden aiheuttamista kaamosoireista. Ja onhan tämä tietysti hyvä joululahjaideakin antaa joulupukille... ;)



Lähteet:
ET: Kuka hyötyy kirkasvalolampusta?
HS: Kirkasvalo suitsii karkin- ja leivänhimoa

Saahan sitä viikollakin herkutella (+Starbucks vinkki!)

Tein tuossa muutama viikko sitten päätöksen, että nyt vihdoin ja viimein alan säännöstellä herkkujen syömistä. Nuo pirulliset sokeriset, rasvaiset ja muutenkin epäterveelliset napostelut on tulleet liiankin arkipäiväiseksi mun ruokavaliooni. En siis ole kaksin käsin ahtanut joka päivä herkkuja suuhuni, vaan pitkin päivää on tullut napsittua jotain pientä. Ehkä keksin tai rivin suklaata tai sitten jääkaapista löytyneen leivoksen... Ehkä pari keksiä päivässä ei tunnu mitenkään hurjalta, mutta jos tän ottaa jokapäiväiseksi osaksi ruokavaliota niin se tekee aika monta keksiä viikossa. Saati sitten kuukaudessa tai vuodessa... Auts.

Totaalikieltäytyjäksi musta ei olisi kuin ehkä pakon edessä terveydellisistä syistä. Mun pääkoppani ei halua hyväksyä elämää ilman herkkunautintoja. Koska tykkään noudattaa aikatauluja olen päätynyt eräänlaiseen 5:2 "herkkulakkoon". Arkipäivinä kaikki karkit, sipsit, limut yms. jää ruokavaliosta, viikonloppuna saa niitä saa syödä jos tekee mieli. Ei sen koko viikon edestä tietenkään vaan järkevissä määrin.

Loppuviikosta ei tee enää vaikeaa ollenkaan pysyä irti herkuista. Maanantai ja tiistai taas on juuri sellaisia, että mä haluaisin syödä jotain hyvää. Jotain hyvää aamulatten kanssa tai tenttikirjan lukemisen lomassa... Enkä välttämättä osaa edes sanoa mitä. Mä vaan haluan sitä jotain naposteltavaa. Huomaa nopeasti, että tavasta tässä on kyse eikä tarpeesta. Jätin nyt viikonlopulta tahallani auki tenttikirjan viereen pussinpohjat karkkia pieneksi testiksi. Oon aika tyytyväinen etten ole napsinut sieltä yhtään karkkia nyt eilen tai tänäänkään!

Vaikka kaloripitoiset herkut onkin pannassa arkipäivinä, ei se todellakaan tarkoita etteikö voisi herkutella terveellisesti. Tänään väsäsin itselleni jälkiruuaksi paistettua banaania rahkajugurtin kera. Annos valmistui muutamassa minuutissa ja sammutti makeudellaan loppupäiväksi makeanhimon! Ohje tähän menee näin:

Laita kookosöljyä pannulle sulamaan. Vatkaa sillä aikaa rahka tai rahkajugurtti hieman notkeammaksi ja kaada lautaselle. Kun kookosöljy on kuuma, viipaloi pannulle kokonainen banaani (vähennä lämpöä etteivät banaanit pala!). Itse käytin ruskeatäpläistä banaania, siksi hieman muusimainen olemus. Ripottele haluamasi määrä kookospalmusokeria banaanien päälle ja sekoittele hetki pannulla, jotta sokeri karamellisoi banaanit. Aseta lautasella rahkan viereen ja nauti heti!

Tähän loppuun on aivan pakko kertoa pienenä vinkkinä tämä: Tämän viikon ajan valikoiduissa Starbuckseissa (esim. Helsingissä Stockan vieressä) ostaessasi Christmas Blend pussin, saat ilmaiseksi kaupan päälle tall-kokoisen kahvin! Mmm...

PS. Gingerbread latte is to die for!

Minibreikki

Tämäkin viikko on hurahtanut tutulla meiningillä eli nenä kiinni kirjassa miltein koko päivän. Ensi viikolla on -toivottavasti- viimeinen pakollinen kirjatentti, joten hieman paineita on. Ja toisaalta odotusta siitä ettei maantieteen saralta ole enää pakko suorittaa kirjatenttejä. Jos jokin kirja kiinnostaa niin luen sen, mutta ilman sitä pänttäämisen aiheuttamaa tuskaa.

Eilen pääsin hengähtämään kun lähdin hyvän ystäväni kanssa Helsinkiin shoppailemaan miltein koko päiväksi. Itse lähdin lähinnä vain seuraksi, fiiliksellä että jos jotain löytyy niin onhan se kiva. Tämä fiilis kannatti, sillä löysin sattumalta kaipaamani ohuen kuoritakin talven lenkkejä varten Stadiumiusta ja urheilutakin H&M:ltä. It's all about those layers! 

Stadium: Everest kuoritakki

H&M: Hupullinen urheilutakki

Muuta kun ostoslistaltani ei löytynyt niin loppupäivän fiilistelinkin vain kaupoissa. Etenkin Stockmannilla tuli ihasteltua jouluasetelmia ja huokailtua ihanien laukkujen perään naisten asusteiden puolella. Piti hokea koko aika päässä "opiskelijabudjetti, opiskelijabudjetti" etten vain ostaisi mitään. Etenkin Moschinon ja alapuolisessa kuvassa olevat Teb Bakerin laukut tuli tarkasteltua hyvin yksityiskohtaisesti.

Pitkään aikaan en ollut shoppailukierroksia harrastanut. Enkä muistanut kuinka ihania ja rankkoja ne ovat. Tähänkään päivään mennessä en ole tajunnut miksi kaupoissa ja etenkin sovituskopeissa pitää olla järkyttävän kuumat spottivalot? Eipä tarvinnut päivän kävelyn jälkeen lähteä salille eikä lenkille. Onneksi vielä muutaman kerran tulen ihan yliopistonkin puolesta käymään Helsingissä niin pääsen kiertelemään uudestaankin jouluhumussa, sen verran innostuin jälleen tuosta kiertelystä. Niin ja pakkohan tuo Forumiin aukeava Victoria's Secret on pakko päästä tarkistamaan, sinä päivänä tosin lompakko saa jäädä kotiin...

Piparkakun tuoksua

Töissä ruokakaupassa ollessaan huomaa joulun saapuvan aina hyvissä ajoin. Jo reippaasti lokakuun puolella tulevat joulukarkit, kinkut, glögit, pähkinät, kuivatut hedelmät... Miten joka vuosi tuntuu, että nämä sesonkikamat tulevat vain aina aikaisemmin kauppoihin? Itse rakastan joulua, mutta etenkin tänä syksynä tuntuu jotenkin kornilta katsella jouluisia tavaroita kun ulkona porottaa aurinko eikä lumesta ole tietoakaan.

Kun sulkee ulkona olevan sään mielestään, uppoudun hymyssä suin joulutunnelmaan. Ensimmäiset glögit on jo maisteltu ja joululahjojen hankinta pyörii mielessä. Joulukarkkeja olen tähän asti vain silmäillyt, ostamiseen asti en ole vielä päässyt. Todennäköisesti huomaan tänäkin vuonna kuinka nirso olen, monesta hyllymetristä joulusuklaata ei löydy kovin montaa pakettia mun makuuni. Yleensä siis ostan vain sellaisia mitä ei muina aikoina saa. Ja viimeiset niistä syön varmaan ensi kesänä. Kuten söin viimeisen neljästä pääsiäisenä ostamastani Mignon-munasta viime viikonloppuna...

Joululauluja en sentään vielä jaksa kuunnella. Uskokaa pois saan niistä tarpeekseni jo töissä. 6-8 tuntia putkeen joululauluja monta päivää peräkkäin viikon, saati sitten kuukauden ajan on noh... Sanat ainakin oppii ulkoa jos hienosti asia sanotaan ;) 

Piparkakkuja on alkanut tehdä mieli tavallista enemmän. Ne vain ovat niin hyviä, että voisin napsia niitä koko loppuvuoden heti kaupan sesongin alettua. Niistä on hurjan vaikea pitää näppinsä irti kun yrittää olla syömättä herkkuja viikolla. Koska ei vain yhtä piparia voi syödä. Eikä vain kahta tai kolmea... Mikä avuksi kun mä haluuuuuun?!

Silloin kun olen halunnut herkutella olen jo tehnyt pitkään itselleni Starbucksista ostamallani siirapilla vaniljalattea. Vasta tällä viikolla mulle välähti päähän miksen voisi kokeilla myös jos piparkakkulatte toimisi tähän pieneen ongelmaan? Latten sekaan vain piparkakkumaustetta (tai omassa tapauksessani itsetehtyä sekoitusta kanelista, neilikasta, pomeranssista, inkivääristä ja kardemummasta) ja hieman kookospalmusokeria.

Oli muuten hyvää. Ja sain pidettyä näppini hyvin irti pipareista puoli litraa piparkakkulattea juotuani. "Määrä" taisi korvata "laadun" tässä tapauksessa.

Piparintuoksuisia kahvihetkiä teillekin. Oli tuoksu sitten kahvikupista tai keksistä peräisin! :)

Lokakuun Insta

Tässä lokakuun Instagramin sisältöäni kuvien muodossa :)

Syksy on saapunut ja niin myös oman koiran stailaaminen! Stailaus lähinnä sen takia että oma pikku karvapallo pysyy lämpimänä. Jos tänä talvena on kunnon pakkaset niin saatte nauttia vielä kuvista joissa koirillani on töppöset jalassa...

Serkku tuli käymään alkukuusta ja vietettiin kokonainen päivä Selloa kierrellen. Shoppaamisen lomassa oli pakko käydä pakollisilla kahvilakierroksella ja lounastamassa että jaksoi jatkaa. Suosittelen kokeilemaan 3 Amigosia Sellossa, ruoka valmistuu nopeasti ja on erittäin herkullista (kiitos Laura tutustuttamisesta!).

Puolen vuoden breikin jälkeen palasin tuttuun ja turvalliseen Starbucks kahviin. Se vaan iskee suoraan mun makuhermoon. Aivan täydellisesti. Nyt mulla on nautittavana kuvan Anniversary Blend. Mitä kertoo kun kävelee Starbucksiin kun tuo oli ainoa kahveista jota en ollut maistanut? (oikea vastaus: kyseinen Starbucks kahvila oli hyvin pieni ;D)

Sunnuntain viettoa mainioiden työkaverien seurassa! Tultiin siihen tulokseen, että näin voisi viettää useammankin sunnuntain.

Uusi periodi ei ainakaan vähentänyt tentteihin lukemista. Tässä periodissa olisi kevyt tuhannen sivun paketti luettavana. Sen tasapainoksi on aivan pakko päästä käymään enemmän salilla, kroppa ja pää tarvitsevat virkistystä. Eikä tarvitse edes olla pitkä reissu niin auttaa: virtuaalisen pumpin kyykyn jälkeen en pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen reisien hapotukseen. Parin seuraavan päivän ajan. Okei puolen viikon ajan.

Uusia makuja maistelin aivan ihanan Lindahlsin rahkan muodossa! Vadelmaa on nyt maistettu, nyt metsästämään sitruunan makuista.

Lokakuu päättyi mun kaveriporukalle jo perinteeksi muodostuneessa Halloween pippaloissa. Tänä vuonna satsasin enemmän meikkiin ja piirsin kasvoilleni sugar skull puolikkaan. Keksin idean tähän jo kesällä. Telepatiaa tai jotain tuntuu olleen ilmassa, sillä syksyn aikana huomasin teeman olevan tänä vuonna in. Baarissa näkyikin monen monta hienoa kasvomaalausta! :)

Tuorepuurosmoothie

Nyt kun jonkin aikaa olen seurannut Annan blogista herkullisen näköisiä smoothiekokeiluja päätin minäkin inspiroitua ja kokeilla surauttaa itselleni pitkästä aikaa aamiaissmoothien blenderillä. Kiitos sen etten käyttänyt mittaa (koska mihin niitä nyt tarvitsee), smoothien sekaan hulahti "hieman" enemmän kaurahiutaleita kuin oli tarkoitus. Eipä tässä mitään, tuloksena oli siis tuorepuuro. Tuorepuuroja olen tehnyt silloin tällöin sekoittamalla aineet edellisenä iltana ja antamalla puuron tekeytyä yön yli jääkaapissa, joten tämä oli oikein tuore versio tuorepuurosta minulle. Ja koska satuin onnistumaan siinä maunkin suhteen niin tässä teille aurinkoisen tuorepuuron ohje aamujenne iloksi :)

Tähän tuoreeseen tuorepuuroon tarvitset:

1 purkki rahkaa

1/2 purkkia Bonne-sosetta (itse käytin mangoa)

kaurahiutaleita haluamasi verran

 pellavarouhetta

chiasiemeniä

Aineet blenderiin ja sekaisin. Suosittelen laittamaan hedelmäsoseen pohjalle sillä maitorahkan jos laittaa ensin niin sehän pysyy pohjassa eikä sekoitu, uskokaa allekirjoittanutta... Herkullinen aamiainen on valmis hetkessä! :)

Bon appetit!

9 things about me

Mulla on jo vähän aikaa pyörinyt mielessä idea postauksesta, jossa kertoisin joitain asioita itsestäni. Mietin aluksi tekeväni postauksen Jannan tyyliin aakkosin, mutta sitä postausta kirjoittaisin varmaan pari kuukautta. Numerot ovat ehkä mulle parempi idea. Tässä siis muutama asia minusta :)

1. Olen aina ollut perfektionisti. Niin hyvässä kuin pahassa. Voin tehdä jotain kouluhommaa tunteja koska haluan sen olevan itseni mielestä tarpeeksi hyvä. Yliopistossa ollessani olen yrittänyt päästä kyseisestä tavasta eroon, koska loppujen lopuksi parhaista ja numeroista ei oikeassa elämässä ole hyötyä. Nykyään yritän ajatella asian niin että numerolla ei ole väliä kunhan omasta mielestäni ymmärrän asian edes jotenkin.

2. Rakastan käsitöiden tekemistä, mutta inhoan kuvaamataitoa. Ja juuri tuohon äskeiseen liittyen: Pidän mahdollisimman monimutkaisesta ja yksityiskohtaisesta tekemisestä. Jos kuviksessa sai tehdä taidejäljennöksiä olin onnessani, muuten kyseinen aine ei kiinnostanut. Käsityön puolella taas kiinnosti kaikki tekeminen, mutta kaikkein innostunein olin tehdessäni pientä näperrystä. Jotakuta muuta voisi heikottaa jos pitäisi tehdä koko seinän kattava ryijy, mä olisin aivan taivaissani.

3. Pukeutumisen suhteen voin arastella, mutta hiukset ilmaisevat mua täysin. En ole koskaan pelännyt värejä ja hiuksissani onkin ollut monenlaisia värejä eri sekoituksin. Mustaa, punaista, violettia, pinkkiän, sinistä... Ja ei, aikomuksissani ei ole "aikuistua" tämän asian suhteen vielä pitkään aikaan ;)

4. En omista ainuttakaan valkoista vaatekappaletta. Not my style. Toisin sanoen en uskoisi sen olevan kauaa valkoinen.

5. Lävistyksiä minulla on korvissani sekä kielessäni. Tällä hetkellä vain vasemmassa kädessäni on tatuointi, voitte kuitenkin uskoa että ideoiden määrä on hyvin suuri! Ja tämä siitä huolimatta että pelkään neuloja. Verikokeessa käymisestä livistäisin mieluusti jos vain voisin.

6. Haaveilen matkustamisesta ja haluaisin käydä mahdollisimman monessa paikassa elämäni aikana. Tähän mennessä olen tutustunut vain Ruotsiin, Viroon, Kreikkaan (Kreeta & Kypros), Turkkiin, Iso-Britanniaan (Lontoo) ja USA:an (Boston-New York).

7. Rakastan nykyisiä koiriani yli kaiken, tiibetinspanieli ja pomeranian sopivat hyvin minulle. Jokin päivä haluan kuitenkin omistaa huskyn. En ole täysin varma miksi, ehkä siksi että ne muistuttavat susia joita ihailen. Elämäntilanteeni tulee kuitenkin olla sellainen, että pystyn varmasti pitämään huolen ja tarjoamaan tarpeeksi liikuntaa koiralle.

8. Frendit on televisiosarja, jonka katsomiseen en tule tuskin koskaan kyllästymään. Lempielokuva(sarja)ni on Taru Sormusten Herrasta.

9. Mun unelmataloni on Hobittila! Siitä lähtien kun näin ensimmäisen kerran Sormusten Herra elokuvat olen haaveillut asuvani hobittityylisessä maanalaisessa talossa. Vaikka näiden elokuvien ilmestymisestä on vuosia, haaveeni on edelleen sama.

kuva

Time for tea

Teetä voi juoda vuoden ympäri jokaisena päivänä. Mutta varsinkin kylmällä säällä teetä tekee mieli oikein kunnolla. Kuuma latte kuuluu jokaiseen aamuuni, mutta iltaisin ei halua samanlaista piristettä ottaa että saisi nukuttua. Aivan parhaimmillaan teehetki on kun laskee ison teekannun pöydälle, hautautuu peittojen alle nojatuoliin ja katselee lempisarjaansa tai -elokuvaansa koiran lämmittäessä jaloissa!

Teen suhteen olen aina ollut kaikkiruokainen. Valkoinen, vihreä, musta tee... Kaikkia olen maistanut enkä yhtäkään diskriminoi. Jokainen tee on hyvää minun mielestäni. Silloin tällöin yksi nousee kuitenkin suosikiksi yli muiden. Pakolliseksi kausituotteeksi, jota on vain aivan pakko saada. Tällä hetkellä ykkössijalla on itselleni ihan uusi tuttavuus:

Forsmanin Hibuscus Niilin kuningatar

kuva

Tähän ihanaan kiinanruusuhaudukkeeseen on lisätty mansikkaöljyä. Hibiscuksella sanotaan olevan verenpainetta ja kolesterolia laskeva vaikutus. Tähän en osaa sanoa muuta kuin, että kuppi kyseistä teetä vaikuttaa tosiaankin koulunkäynnistä johtuvan "verenpaineen" laskuun. Lisäksi tee on kofeiiniton, eli jos kofeiini aiheuttaa nukahtamisvaivoja voi tätä teetä juoda huoletta nukkumaanmenoaikana.

Kaikista parasta on kyllä tuon Hibiscus teen kauniin punainen väri.

Vaikea keskittyä Ikean kuvastoon kun tuijottelee teekuppiaan...

Pienemmin on enemmän

Unohtakaa OPI ja Essie ja muut trendikynsilakat.

Alkakaa sen sijaan satsaamaan...

...Cubuksen  Depend- kynsilakkoihin!

Luit aivan oikein. En ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt hypetystä toinen toistaan "paremmista" ja "kestävämmistä" kynsilakoista. Kynsilakka on kynsilakkaa, merkistä riippumatta. Let's face it, vaikka kynsilakka lupaa pysyvänsä viikon niin kuinka monella se kestää näin pitkään? Jos käytät käsiäsi, lakka kuluu. Jos omaat samanlaiset kynnet kuin minulla (=liuskoittuvat) eivät kynnet pysy kauaa kauniin värisinä. Tai muuten vain kyllästyt ja haluat vaihtaa kynsilakkaa muutaman kerran viikon aikana. Koska arki ja juhla tarvitsevat eri värit right?

Itse en henkilökohtaisesti tajua miksi pitäisi maksaa isosta pullosta kynsilakkaa miltein parikymppiä kun voit saada samaa väriä pienemmässä pullossa niin paljon halvemmalla. Itse käytän tässä esimerkkinä Cubuksen lakkoja, jotka ovat löytäneet monikossa tiensä mun kynsilakkakavalkaadiin. Yhden pullon saa muutamalla eurolla, kaksi pulloa neljällä eurolla. Itse jumitun ostoksia tehdessäni selaamaan poistuvien lakkojen kasaa, josta saan ihania lakkoja mukaani yhden euron hintaan. Miksi ostaa vain yhtä väriä kun voit saada montaa väriä samalla hinnalla?

Olen asiani sanonut. Mikä on teidän mielipiteenne? 

Ostatteko mieluummin kalliimpia merkkilakkoja vai käytättekö samaa logiikkaa kuin minä?

Värikäs alku aamulle

Mehulinko on edelleen pop mun keittiössä. Tähän mennessä espressokone on ollut kiistämätön ykkönen, nyt mehulinko on noussut kuitenkin sen vierelle arvoasteikossa. En osaa enkä halua valita kumpi on niistä parempi. Keittiö ei olisi enää keittiö ilman jompaa kumpaa niistä. Smoothiekoneestakin suostuisin luopumaan jos olisi aivan pakko... Mutta noista kahdesta en ikinä!

Mehulinkoa olen yleensä käyttänyt vain päivisin tai iltaisin kun olen tehnyt itselleni välipalajuomaa. Aamuisin (ja muuten pitkin päivää) on riittänyt pelkästään espressokoneen porina. Ainakin tähän asti.

Aamulla kun tulee juotua se yksi kuppi (miltein puoli litraa) lattea, ei ole paljoa tehnyt mieli juoda paljoa sen lisäksi mehua. Call me weird, mutta mehun kaltainen neste ei tuon kahvisatsin jälkeen enää mene kunnolla alas, piimä yms paksummat nesteet menee. Nyt kuitenkin viime viikolla keksin reseptin, jolla mehusta tulee hieman sakeampaa ja paksumpaa. Mehun ja smoothien välimuotona sen voisi ehkä sanoa olevan. Reseptin "salainen ainesosa" oli niinkin helppo kuin hunajameloni!

Tähän mennessä olen laittanut tuohon astetta sakeampaan mehuun hunajamelonin lisäksi porkkanaa ja omenaa. Tuloksena on mieto, mutta hyvä juoma.Veikkaisin, että muutkin melonit sopivat tähän tarkoitukseen hyvin. Mun kielelle ei ehkä kuitenkaan vesimelonin sekoittamisen porkkanaan ja omenaan sovi.

En ole kaivannut aamiaisella pehmeän rahkan päälle mehukeittoa kun nautin sen seurana tätä pirtsakan oranssia juomaa. Itse asiassa tuotahan voisi melkein kutsua tuoremehukeitoksi... Joka voikin löytää pian tiensä suoraan purkkiin rahkan päälle ;)

Pirteän syksyistä loppuviikkoa kaikille! :)