Kesälaitumet kutsuvat

Tänään kävin viimeisen kerran tänä keväänä koulun merkeissä Stadissa. Tenttipaperien sijasta täyttelin opintojen koostelappusia ja tutkintopyyntöä sekä kävin painattamassa kandidaatintutkielmastani muutaman kappaleen yliopiston pikapainossa.

Tadaaaaaaa!

Kuinka monelle kannen väri tuli yllätyksenä...? ;)

Kolmen vuoden uurastuksen jälkeen olen nyt virallisesti luonnontieteiden kandidaatti! Tosin isä ilmoitti, että olisi hänkin ja paljon helpommalla jos olisi suostunut hyppäämään kolmesta metristä järveen pienenä heh... ;D Vieläkin olen hieman epäuskoinen, että tässäkö se nyt on. Ihan oikeastiko kolme vuotta olen uurastanut yliopistossa...? Olin odottanut kokevani pienen "valaistuksen" kun sain tuon violetin nivaskan käteeni. Mun polla taitaa kuitenkin käydä sen verran hitaalla, että tajuan vasta viikon kuluttua asian kunnolla.

Ehkä sitten osaan kunnolla huokaista helpotuksesta ja keskittyä täysillä kesään. Seuraavaan muutamaan kuukauteen en aio uhrata ajatustakaan koululle. Keskityn nyt vain 100% treeneihin ja hauskanpitoon. Jospa sitä aurinkoakin tulisi otettua enemmän kuin viime vuonna. Se ei tosin ole vaikeata kun viime vuoden kalenterissa on vain yksi auringonpalvontakerta...

Tämä kandidaatti kiittää ja kumartaa! 

Ja kirmaa television ääreen venyttelemään. 

Ehtii sen kandin valmistumisen kunniaksi syödyn juustokakkupalan 

kalorit huomennakin kuluttamaan salilla ;)

Tortillasipsejä viikollakin

Ei nyt oikeasti mutta melkein.. Hieman terveellisemmässä muodossa vain!

Viikonloppuna iski aivan järjetön himo tortillasipseihin, salsaan sekä itsetehtyyn guacamoleen. En ole koskaan maistanut kaupasta ostettavaa "guacamolea", enkä aio maistaa. Avocadoa koko purnukka on tuskin nähnytkään... Teen siis itse aina guacamoleni maustettuna runsaalla valkosipulilla perheenjäsenten iloksi. Valkosipulia ei voi koskaan olla liikaa ruuassa, joten sorry deal with it! ;)

Ostan aina guacamolea tehdessäni muutaman ylimääräisen avocadon, sillä jos joukossa sattuu olemaan muutama huono niin ei tule itselleen pahaa mieltä annoksen vähäisyyden vuoksi. Nyt sattui niin sopivasti, että kaikki avocadot olivat hyviä ja viikonlopulta jäi siis kaksi ylimääräistä yli. Vieläkään en ole oppinut syömään avodacoa sellaisenaan. Mausteiseen guacamoleen kun on tottunut niin tavallinen avocado ei vain mene alas! Nuo kaksi avocadoa olivat jo sen verran kypsiä, ettei ne olisi selvinneet seuraavaan viikonloppuun asti. Joten tein itselleni uuden arkisemman annoksen guacamolea: avocadoa, puolikkaan sitruunan mehu sekä Garlic&Pepper maustetta.

Nyt kun kaikenlaiset herkut on laitettu pannaan muuna aikoina kuin viikonloppuna, ei tortillasipsejä tietenkään saa syödä. Guacamolen seuraksi päätyvätkin arkipäivien aikana maissinäkkärit! Nam!

Navykuulumisia

Kirjoitin vähän aikaa sitten kuinka ajattelin aloittaa uudelleen Navytreenin. Treenit on nyt polkaistu käyntiin, tosin hieman erilaisella taktiikalla kuin  viime vuonna. Miten homma on edennyt?

Yhdeksän tiukan viikon putken sijaan olen ajatellut hieman pidentää hyljetreeniä aka SEAL treeniä kesää varten. Viikon pituiset jaksot aion siis venyttää kahteen tai kolmeen viikkoon. Ensimmäistä viikkoa olen tosin venyttänyt hieman enemmän koulun takia. Kuten kaikki voivat arvata olen pari viime kuukautta istunut tiukasti joko nenä tenttikirjassa tai tietokoneen ruudussa kiinni kouluhommia tehden ja lihaksia surkastuttaen. Kun olen päättänyt repäistä ja tehdä jotain tavallista kovempaa treeniä, niin kroppa on kyllä ilmoittanut asiasta. Eikä aina ihan parhaalla mahdollisella tavalla... Etenkin jalkapohjat ja nilkat tuntuvat vihoittelevan välillä. Liikkeelle olen siis päättänyt lähteä kroppaa kuunnellen etenkin juoksuosuuden suhteen, jonka teen siis aina juoksumatolla. 

PT eli fyysinen treeni on mennyt tottakai samaa "vauhtia". Eron viime vuoden kuntoon huomaa hyvin:


Punnerrus
Ehdottomasti tämän treenin "helpoin" osuus. Voima ei ole onneksi kadonnut kokonaan yläkropasta ja punnerrukset sujuvat suhteellisen hyvin. Tärisee, tärisee... Mutta setin loppuun asti jaksaa! Viimekin vuonna juuri punnerruksissa huomasin parhaiten oman kehityksen.

Istumaannousu
Istuminen ei ainakaan ole vahvistanut keskikroppaa! Viime vuonna istumaannousuosuutta tehdessäni en tukenut jalkoja mihinkään ja vatsalihakset sujuivat suhteellisen hyvin. Nyt on ollut pakko laittaa jalat vaikka seinää vasten, jotta saan kunnollisella tekniikalla vatsat tehtyä. Mutta kun mä haluan pystyä siihen samaan kuin viime vuonna jo nyt heti!! Pikkuhiljaa siis...

Leuanveto
Jos punnerruksien sujumisesta oli innoissaan, niin kunnon romahduksen huomaa juuri tässä. Ei suju ei... Kokeilin vähän aikaa sitten kuminauhoilla tehdä avustettuja leuanvetoja ja ne sujuivat tosin niin hyvin, että tiesi seuraavan viikon ajan tehneensä. Edelleenkään puhtaasti en leukoja pysty vetämään. Laura
kannustaa mua aina kun teen leuanvetoja chin upsina (kämmenet itseensä päin) ja ihmettelee kun
teen naisille fysiologisesti vaikeampia pull upseja (kämmenet itsestä poispäin). Tässäkin syynä lähinnä itsepäisyys, koska treeniin kuuluu oikeasti pull upsit. Odottelen pääseväni jälleen siihen kun viime vuonna sain helpommin tehtyä juuri noita jälkimmäisiä paremmin! Heh matkaa on... :D

Huomatkaa oikea ote!

Kesä on kuitenkin vasta alkamaisillaan... ;)

Today I'm happy because...

Istuin tänään ihanan ystäväni Susannen kanssa vierekkäin bussissa matkalla Stadista kotiin vietettyämme iltapäivän yhdessä kaupunkia kierrellen. Kännykkäni piippasi yhtäkkiä ilmoittaen facebookissa olevasta uudesta kommentista. Kaivaessani kännykkääni Susanne vilkaisi minua virnuillen ja silmät vilkkuen. Ehdin jo miettiä mitä ihmettä se nyt on jälleen keksinyt...

Avatessani facebookin huomasin Susannen kommentin liittyvän yhteisen ystävämme M statukseen, jossa hän kertoi mistä on onnellinen juuri tänään. Pienistä piristävistä asioista arjessa ja kyseli samalla mistä muut ovat tänään juuri ilahtuneet. Susanne kommentoi olevansa onnellinen juuri nyt muutamista pienistä mutta myös niin suurista asioista. Ja lisäksi siitä, että istui juuri minun vieressäni bussissa. Ihana <3

Innostuin aiheesta ja halusin nyt itsekin kirjoittaa mistä pienistä asioista olen tänään tullut onnelliseksi:

Upouudesta kahvipapupussista!

Iltapäivän vietosta Susannen kanssa. Starbucks kruunasi jälleen päivän ;)

(Huom! Jos satutte Stadissa käymään niin frappuccinot ovat puoleen hintaan klo 15-17 välisenä aikana! 

Let's spread the joy!)

Lisäksi tulin onnelliseksi ystäväni M statuspäivityksestä, jota ilman en ehkä olisi keksinyt iloita näinkin paljon näin pienistä asioista!

Mistä pienistä asioista sinä olet onnellinen juuri tänään? :)

PS. Olisiko tästä kenties aihetta kesähaasteeseen? Joka viikonloppu kesän ajan kerrottaisiin mistä elämän pienistä tai suurista asioista on saatu hymyt kasvoille viikon aikana. Mitä mieltä olette?

Puddingkokeiluja

Pitkän aikaa oli tämä kokeilu korvan takana ja nyt pystyin vihdoin ja viimein toteuttamaan sen kiitos ihanaisen espressokoneeni. Eilen siis tein pienen kupillisen espressoa, mutta totuttuun tapaan en laittanutkaan sekaan maitoa vaan annoin kahvin jäähtyä...

Ja sekoitin kylmään kahviin muutaman kukkurallisen ruokalusikallisen valkosuklaapuddingjauhetta!

Toi combo on tosiaan kummitellut mun päässäni jostain syystä koko alkuvuoden ajan. Eikö siitä saisi tuplahyödyt kun samaan aikaan saisi aamiaisella kofeiinipaukun ja roimasti proteiinia? Tänä aamuna sitten maistelinkin kahvipuddingia aamiaisen ääressä.

Ensituntuma: tujua, tujua, TUJUA! Espressokeitin on tosiaan ollut mulla vasta kuukauden ja olen sillä tehnyt "vain" maitokahvijuomia. 100 % espressoa en siis ole sellaisenaan koskaan maistanut. Tässä samalla se taisi hoitua, sillä tuossa annoksessa ei maistunut yhtään valkosuklaapuddingjauhe, vaan tummapaahtoinen espresso! Sen takia oli siis pakko heittää tuohon päälle puoli lasia jugurttia. En ole tottunut aivan noin tujuun kahvin makuun.

Vaikka makuelämys ei ollut aivan sellainen kuin olin odottanut niin tiedänpä miten toimia ensi kerralla. Jos siis uskallan toista kertaa kokeilla. Muutama muutos tuohon reseptiin täytyy kuitenkin tehdä:
     1) Maitoa! Sitä oikein rutkasti. Jos on tottunut maitokahveihin niin miksi pitää lähteä kokeilemaan ihan   
         pelkkää espressoa tollaiseen? :D
     2) Pitkä kahvi voisi ajaa tosin saman asian... Eli siis alunperin hieman miedompi kahvi pohjaksi eikä sitä
         perus espressotujausta.
     3) Makeuttajaa, oli se sitten kookospalmusokeria tai vaahterasiirappia.

Tässä oli jälleen yksi ei ehkä niin loistokas idea toteutettu...

Onko joku muukin kokeillut samaa?

Ideoita parempaan onnistumiseen otetaan vastaan!

Tai sitten mun vain täytyy totutella espressoshotteihin...

Kandi... Check!

Whipii!

Tämän kevään pahin painajainen on viimeinkin ohi! Sain myöhään iltapäivällä viimeisteltyä mun kandidaatintutkielmani ja lähetin sen ohjaajalleni tarkastettavaksi. Kokonaiset 25 sivua sain kasaan, mikä on kuulemma hyvä määrä sillä mulla on hyvin tiivis kirjoitustyyli. Pakko myöntää, että hieman liian paljon tuli otettua tuosta työstä stressiä. Mä vain en osaa sitä stressittömyyden jaloa taitoa niin millään. Varmasti toi kandi olisi valmistunut aikaisemmin jos olisin vain kirjoittanut mitä mieleen tuli ja muokkaillut tekstiä myöhemmin. Mutta eipä tuo enää haittaa koska se on valmis! Tarkistuksen jälkeen uskallan vasta sen printata ja laittaa kansiin. Eihän se haittaa vaikka haluankin niistä kandin kansista violetit?

Koulu ei ihan kokonaan ole ohi, sillä ensi viikon perjantaina on vielä kaksi kirjatenttiä (eli 400 sivua luettavaa jäljellä) ja sitten pitää koostaa opinnot. Sen jälkeen olen kuitenkin valmis Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen kandidaatti! Kesä rentoillaankin sitten oikein kunnolla. Opiskelujen saralla, ei treenin!

 Ja mikäs mun kandini aihe olikaan? Afrikan räjähtävät järvet! Kuinkas moni on kuullut aiheesta...? ;D

Viikonloppuja odotellessa!

kuva

Booyah!

Juuri tulin saunanraikkaana salilta. Takana on tiistain iltadisko eli BodyJam! Olo on ihan uskomaton muuhun päivään verrattuna...

...Mun päivä ei tänään oikein suostunut lähtemään käyntiin millään. Aamulla join ison kupin lattea, mutta silmät ja aivot tuntuivat olevan horroksessa koko työpäivän. Näitä päiviä on välillä. Tosin yleensä herään viimeistään kun pääsen kaupan kovasta ilmastoinnista eroon ja ulkoilmaan. Tänään ei ihan käynyt niin. Tihkusateessa laahustaessani bussille mietin vielä onko hyvä idea lähteä kampukselle tekemään pakolla kandia. Jos menisin vain kotiin nukkumaan? Jääräpäinen kun olin niin voitte arvata miten kävi.

Tenttiin lukemista bussissa matkalla kampukselle. Parin tunnin istuminen koneen ääressä ja kandiin yksi sivu lisää. Saman tenttikirjan lukemista matkalla kotiin. Jälleen iso kuppi lattea. Edelleen väsyttää...

Tietenkään BodyJamista poisjääminen ei ollut vaihtoehto. En usko, että kyllästyn siihen ihanuuteen ikinä. Jaksan jammailla samaa ohjelmaa vaikka kuinka monta kertaa putkeen yhtä innoissani. Nyt kuitenkin lähdin jamiin sillä fiiliksellä, että vedän himmaillen kun tuntuu ettei vain jaksa.

Lauran kanssa pikainen yläkroppatreeni ennen jamia. Jamikaverin kanssa höpöttely. Ihanan ohjaajamme pirteä olemus. BodyJam 68 ohjelman mahtavat biisit.

Niistä oli tän päivän pelastus tehty. Ensimmäisen sarjan ensimmäisessä biisissä mun huulille nousi hymy, joka ei lähtenyt pois koko lopputunnin aikana. Eikä koko loppuiltana. Välillä sitä itsekin miettii kuinka hyvälle tuulelle sitä voikin tulla noin "pienistä" asioista. Mulle tosin viikon jamit ei ole mitään pikkujuttuja, vaan oikeastaan niin isoja etten osaa kuvailla. Vaikka treenimäärät olisivat kuinka alhaiset niin BodyJam tunneille menen aina! Heh herään vaikka lauantaiaamuna kuinka tahansa väsyneenä, sillä vaikkei aluksi siltä tuntuisi niin tunnin jälkeen olen aina täynnä energiaa. Ja hyvää fiilistä!

Lisäksi sain tällä kertaa vielä "tuplapotin" kaupan päälle! BodyJam68 alkaa tulemaan jo sen verran selkärangasta, että on jo mahdollisuus keskittyä täysin tekniikan parantelemiseen. Tänään saikin etureidet ja kyljet kunnolla kyytiä metrin verran ilmassa tanssahdellessani 

Tämä jammailija voisi yrittää nyt kahlita itsensä sänkyyn ja saada unenpäästä kiinni. Jos vaikka huomenna olisi hereillä ja menossa jo aamusta asti. Hyvää yötä kaikille ja hyvää alkavaa viikkoa!

  Mä en tule ikinä pääsemään yli siitä kuinka hyvännäköinen toi Gandalf Archer on...! ;)

Tuplahyötyä liikunnasta

Meillä on pihalla muurikivistä tehdyt muurit reunustamassa nurmea ja kukkapenkkiä. Viime viikolla revin isän kanssa suuren osan muuria irti, sillä se oli monen vuoden aikana alkanut kallistumaan kohti pihatietä. Repimisessä oli tarpeeksi duunia viime viikonlopulle, joten jatkettiin meidän projektia tänä viikonloppuna.

Puolitoista tuntia ladottiin tänään pihakiviä paikalleen. Tarkalleen ottaen isä teki ensimmäisen rivin ja tarkasti, että se on suorassa ja kallistuu oikeaan suuntaan ja minä ladoin loput kivet paikalleen. Oli juuri sellainen petollisen lämmin ilma ettei pelkällä t-paidalla pärjännyt ja huppari oli pakko olla päällä. Kuona-aineet saivat kyytiä oikein kunnolla. Se hien määrä oli vain niin uskomatonta...! Lisäksi nuo muurikivet ovat todella painavia, joten ergonominen työasento oli aivan must. Selällä nostaminen ei tullut kysymykseenkään... Toisin sanoen puolitoista tuntia kului kyykkäämällä. Harvoin tulee tehtyä noin paljon "yhtä ja samaa" liikettä putkeen, salilla tai muualla.

Tässä kuva hikoilun ja kyykkäämisen lopputuloksesta:

Tuon muurin rakentaminen oli kyllä hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Puolessatoista tunnissa kun ehti tekniikan lisäksi kokeilla kyykkäämistä eri levyisessä haarassa. Voin muuten sanoa, että muistan taas kuinka monta eri lihasta kropassa onkaan. Lauran illan spinusta on tulossa hyvin mielenkiintoinen. Dagen efteristä puhumattakaan...

Onko teillä jonkinlaisia pihaprojekteja tänä vuonna tehtynä tai suunnitteilla, 

oli se sitten kevyttä tai raskaampaa? 

Ajatteletteko sen välttämättömänä pahana vai otatteko sen vastaan uudenlaisena treeninä? :)

Loppuverryttely koirien kanssa :)

Termari on pop

Tämä viikko on kulunut täysin liimaantuneena tietokoneen näyttöön. Kandi alkaa jo ehkä näyttämään hyvältä ja lisäksi tänään oli kaksi luentotenttiä. Sormet ristiin että läpi menevät! Olen kouluhommien suhteen sellainen itsepäinen aasi, että kun aloitan jotain tekemään niin en lopeta hevillä. En nouse tuolista, etsin koko aika parempaa asentoa ja unohdan pitää taukoja työskentelemisen lomassa. Tarkoittaen usein sitä, etten lähde syömään tai hakemaan edes pientä välipalaa kampuksen ravintolasta.

Tällä "intensiiviviikolla" mulle on noussut pelastajaksi termospullo. Termari pitää ruuan lämpimänä ja voin syödä in situ (heh eli siis paikallani).  Niin sanotusti jokapäiväistä kotiruokaa mulla ei ole ollut mukana, vaan joka päivä samaa terveellistä herkkua torjumaan makeanhimoa ja antamaan energiabuustia.

Ainekset tulevat tässä:

Vanha kunnon kaurahiutale ja banaani!

 
Joka aamu unenpöpperössä olen heittänyt termatiin desin kaurahiutaleita ja kaksi desiä kuumaa vettä. Puolikas banaani viipaloituna sekaan, nopea sekoitus ja kansi kiinni. Nälästä riippuen tuosta tulee yksi tai kaksi annosta. Kampuksella vatsan kurniessa kun avaan tuon termarin niin vastaan tuulahtaa ihanan banaaninen aromi. Lämpö tekee banaanit pehmeiksi ja ne maistuvat makeammilta kuin yleensä.

Idean sain tähän postaukseen Jannalta, joka teki eilen postauksen makeanhimon torjumisesta. En tuolloin - monen tunnin kandiaherruksen jälkeen illalla - keksinyt mitään herkkua, joka olisi ollut terveellistä. Tänään puuroa nauttiessani tajusin, että tässä voisikin olla aihetta ihan postaukseen asti. Tässä kun yhdistyvät sekä terveellisyys että makeus ilman ylimääräistä sokeria! Ensi viikolla viikon hedelmä voisi olla kenties omena. Pienellä ripauksella kanelia tottakai.

Hyvää alkavaa viikonloppua :)

Muistakaa kaikki koululaiset ja töitä tekevät nukkua kunnolla!

Ei niitä äitejä tarvitse kukonlaulun aikoihin herätellä,

tarvitsevathan hekin kunnon kauneusunet!

Pre workoutia kehiin

Sain viime viikolla tekstiviestin, että pakettini olisi noudettavissa. Pitkään haluamani ja odottamani paketti. Onneksi on tuolla salilla tullut tämän vuoden puolella edes hieman pumpattua, että sain kannettua ison laatikon kotiin asti... ;)

Koirat pyörivät tottakai ympärillä jaloissa kun innostuneena aloin availemaan tuota laatikkoa. Ja mitä sieltä sitten paljastuikaan...

Aamujeni pelastaja!

Keittiöni silmäterä!

Uusi rakkauteni!

 

Saanen esitellä teille Krups Espressia Automaticin!

Täysautomaattinen espressokeitin integroidulla kahvimyllyllä, jossa asetukset kolmeen erilaiseen jauhatukseen. Mahdollisuus 20-220 ml normaaliin tai vahvaan kahviin. Ja kaiken kruunaa höyrysuutin maitovaahdolle. I'm in love <3

Mulla on ollut jo pitkään haaveissa tuollainen ja olen tasapainoillut automaattisten ja puoliautomaattisten kojeiden välillä. Nyt vihdoin ja viimein päätin päräyttää & ostaa tuollaisen automaattisen keittimen itselleni. Hinnasta ei sen enempää, voin kuitenkin sanoa ettei opiskelijabudjetilla tuollaisia osteta monia ja tuota varten olin laittanut jo pitkään rahaa säästöön. Jos jonkun "syyn" tuon ostamiselle juuri nyt haluaa saada, niin ajattelen sitä hieman ennenaikaisena lahjana itselleni kun valmistun kandiksi. Pienenä preppauksena, jonka avulla jaksan vielä paahtaa ennen kirmailua kesälaitumille vähän toisenlaisiin hommiin.

Tähän espressokeittimeen saa laittaa vain kahvipapuja. Starbucksin pavut saivat kunnian olla ensimmäisinä maistelussa.

Pelkkää espressoa en ole vielä(kään) valmistanut, vaan olen pysynyt lattelinjalla. Tavallista lattea, vaniljalattea, hasselpähkinälattea, ranskalaista vaniljalattea... Pienessä ajassa ehtii kokeilemaan vaikka mitä. Varsinkin kun olin jo aikaisemmin tänä vuonna (heh tammikuussa) ostanut itselleni valmiiksi makusiirappeja kaappiin. Juurikin siis tuon vaniljan ja hasselpähkinän.

Miten tuo otsikko tähän liittyy? En aikaisemmin käyttänyt kofeiinia paljoakaan (lue: en ole koskaan juonut "tavallista" kahvia, leivontaan olen sitä ainoastaan käyttänyt), joten voin sanoa että tämä piriste potkaisee kovaa! Ensimmäisenä koneen kotiutuspäivänä ehdin juoda pikaiseen pari kuppia lattea ennen salia. Navyn physical training (PT) osuuden ja iltadiskon jäljiltä olisin yleensä ollut aivan kuollut, mutta nyt energiaa olisi riittänyt vielä lisätreeneihinkin!

Hyvä juoma, parempi mieli!

Klara vappen...

...Bara vatten...

...Siis ihan oikeasti!

Tänä vuonna vappu tuli ja meni ohi ihan mun huomaamattani ohi. Töissä riitti duunia kun tavara katosi hyllyiltä samaa tahtia kun sitä laittoi esille. Kotona istuskelin tylsistyneenä avaamatta edes yhtä siideriä. Miten voi perfektionisti olla niin hukassa kun ei ollut tenttikirjoja joita lukea?! :D

Tänään mulla oli ollut tarkoituksena tehdä hieman kandia, mutta... Voitte varmaan arvata kun läppärillä ei ole Microsoft Wordia ja palloaddikti koira ei jätä rauhaan, että mikä tulos oli. Kyllä sieltä taisi pari lausetta kuitenkin tulla kirjoitettua! Kolme tunnin näytön tuijottamisen jälkeen päätin luovuttaa. Jospa se luovuus kukkisi kun perjantaina pääsee kampukselle taas. Siellä siis olisin viettänyt tämänkin päivän jos joku ei olisi keksinyt, että kampukset ovat suljettuna vappuna. Siis come on mitä tämä tälläinen on? ;D

Salilla piti vapun aikana käydä kolme kertaa, mutta jostain syystä se jäikin yhteen kertaan. Laatu korvasi tosin tällä kertaa määrän. Tämä oli siis jälleen yksi niistä loistokkaista ideoista kun halusi tehdä niin monta asiaa ja jääräpäisesti päätti tehdä ne kaikki putkeen. Triplana. Täysillä.

Alkuun fiilistelin yhtä vanhaa jamisettiä. Vanhaa ja vanhaa, viime vuotista BodyJam 64. Kun kroppa oli lämmin, alkoi kunnon hikisessio: puoli tuntia täysiä vanhoja combatbiisejä. Hieman tuli sovellettua kun kaikki liikkeet eivät mieleen muistuneet, mutta hien määrää se ei yhtään vähentänyt. Loppuun vielä osuus pumpia tappamaan loputkin lihakset, joissa vielä oli jotain eloa.

Vaikka venyttelyjä en unohtanut ja kävin huolellisesti koko kropan läpi, niin olo on jo sellainen että huomenna voi tehdä tiukkaa nousta sängystä. Milloinkohan sitä oppisi ja aikuistuisi...?

Never I hope!

Miten teidän vappunne meni? 

Rauhallisesti fiilistellen vai kuplivaa siemaillen? 

Tai kenties samalla tavalla ohi kuin itselläni? :D