Breakfast in a Jar

Aika paljon on ollut täällä blogin puolella puhetta mun koulustressistä. Ainakin itsestäni tuntuu, että oon sauhunnut täällä tosta aiheesta moneen otteeseen kun ei ole pystynyt salin puolella päästelemään höyryjä pihalle. Mun pääkoppani vaan sattuu olemaan väärällä tavalla kiero korkkiruuvi tässä asiassa. Maanantaina kun oli tentti, niin vasta kunnolla tänään olen tajunnut tämän. Kertoo siis hieman mun ajatusmaailman hitaudesta tämän asian suhteen. Hups... :D

Viime viikko varsinkin kului juuri sellaisella tavalla, etten miettinyt paljoa mitä söin. Itse asiassa en ole edes varma mitä söin enkä edes välttämättä halua tietää. Todennäköisesti paljon nopeita hiilareita, jotka sai mut pirteäksi hetkeksi ainakin, mutta joista tulee "laskuhumala" romahtamalla.

Nyt kun olen jälleen pystynyt keskittymään itseeni niin on ruokavalintojakin tullut mietittyä ihan eri tavalla. Jääkaapista löytyy rahkoja, raejuustoja ja proteiinijuomia. Ulkona on tullut syötyä kaverien kanssa, mutta en ole ottanut siitä stressiä. Kannattaa siitä elämästä nauttia kun aivot on stressistä vapaat! Tänään söinkin oikein herkkuaamiaisen pitkästä aikaa - tuorepuuroa siis! Maapähkinävoihin kun olen ihastunut täysin niin miltein aina olen tehnyt The Good Morning blogin ohjeella keksitaikinatuorepuuroa.

Yleensä olen aika orjallisesti noudattanut suhteita mitaten ainekset tarkasti. Eilisiltana en kuitenkaan jaksanut kaivaa mittakuppeja kaapista ja heitin jossain suhteessa aineksia puurooni. Vaikkei lunta ole maassa enää ja joulukin on mennyt aikoja sitten, niin ajattelin hieman terästää tuorepuuroani piparkakkumausteella. Paras osa oli kuitenkin ehkä se, että tein tuorepuuron tyhjentyneeseen maapähkinävoipurkkiin (note: hyvä asia oli siis se puuron sekoittaminen, ei tyhjentynyt maapähkinävoipurkki!). Kansi kiinni ja sheikkaamaan kuin mikäkin baarimikko. Käsitreenin jälkeen purkki jääkaappiin muhimaan ja odottamaan aamua.

Tästä ei enää tuorepuuron tekeminen helpotu. Hopi hopi kokeilemaan tuota kyseistä reseptiä. 

Ja näissähän on tosiaan vain oma mielikuvitus rajana! Tai Google...

Aamulla oli niin ihanaa siirtää herätystä hieman myöhempään kun ei tarvinnut unenpöpperöisiä aivosolujaan rasittaa aamiaisen suunnittelulla, vaan pääsi suoraan kiinni ihanasti piparilta tuoksuvaan puuroon :)

Skipataanko maanantai vai ei...

Tänään nousin väärällä jalalla sängystä. Hirveä väsymys, päätä jyskytti ja tenttistressi päällä... Matkalla kampukselle luin vielä viimeisiä sivuja tenttikirjasta. Tentistä päästyäni olisi tehnyt mieli hakata päätä seinään: Tentti olisi mennyt läpi ihan ilman paksun tenttikirjan lukemista! Ei ehkä täysillä pisteillä, mutta siihen en pyri. Mulle riittää, että ymmärrän asiat omasta mielestäni.

Milloinkohan saan taottua päähäni ton ,ettei kannata stressata? Kolmatta yliopistovuotta kun mennään jo... :D Varsinkin kun stressi saa mun koko kropan sekaisin. Unirytmi menee sekaisin, terveellisestä syömisestä ei voi puhua samassa lauseessa koulun kanssa ja koko kroppa on  tentin lähestyessä fyysisestikin väsynyt. Siihen päälle vielä stressi siitä stressaamisesta!

Kotiin päästyäni tentin jälkeen ja stressin lopettamiseksi päätin heittää kaikki koulukirjat nurkkaan ja rentoutua. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty joku taisi joskus sanoa. Aluksi pyörin paikallani, että niin mitäs nyt sitten jos ei kouluhommia. Yllättävän helposti loppupäivä kuitenkin meni. Pääsisinköhän mä tästä vihdoinkin aloittamaan recoveryn? ;)

Päivälliseksi pulled pork pitaleipää salaatilla ja punasipulilla. Ihanan täyttävää ja maukasta! Ainoa miinuspuoli oli kahden silmäparin tuijotus lattiatasosta. Muutama lihapala taisi "ihan vahingossa" tippua alas...

Ruuan sulattelu meni hyvin nojatuolissa fleecen alla löhöillen ja suklaateetä nauttien. Surffailin kanavia läpi ja jumituin katsomaan Supernannya. Se on vaan niin  naurettavan hyvä! Joskus itsekin mietin, että tossa voisi olla hauska homma - kunnes muistan mun hermoni.

Mitä hemmotteluhetki olisi ilman kasvojen kuorintaa ja kasvonaamiota? Pakollisena lisänä tietenkin on makoilla kurkut silmillä piikkimaton päällä. Omalla sängyllä maatessani oli hyvin aikaa miettiä, että milloin viimeksi muistinkaan käyttää kuorintaa ja naamiota. Hups...

Mites se loppuilta? Lauantain leffaillasta (tarkemmin sanoen yöstä kun olin jäänyt hieman liian pitkäksi aikaa lukemaan tenttikirjaa) oli jäänyt avattu punaviinipullo. Sen kanssa lähdin viettämään irtokarkkien kera kunnollista leffatuokiota aivot narikkaan-komedioiden kera. Omarikin oli kiinnostunut pullosta kunnes sai haistella hieman tarkemmin.

Näillä eväillä alkavaan viikkoon. Hyvää maanantaita kaikille! :)

1-vuotias blogini?!

Katsoin eilen kalenteria ja tajusin, että mun blogini täyttää 20.2 yhden (1) vuoden. Ihan käsittämätöntä! Pitkään olin miettinyt oman blogin perustamista ja vuosi sitten helmikuussa sain rohkaistua itseäni tarpeeksi. Laura tosin taisi hoitaa sen rohkaisun lähinnä heh...

Vuosi hujahti ihan hetkessä eikä oikein tunnu siltä, että niin pitkään olisin kirjoittanut. Alussa pelkäsin aiheiden loppuvan kesken ja huomasin monesti miettiväni, että voinko nyt tästä kirjoittaa kun en ole ammattilainen tällä alalla. Reippaasti päälle sata postausta on tullut kuitenkin kirjoitettua! Eikä yhtäkään postausta ole tarvinnut tehdä mitenkään pakolla, vaan juuri silloin kun on jotain asiaa mielessä ja aikaa käytettävissä. 

Aivan puhtaasti treeniblogiksi ei tämä blogi jäänyt niin kuin aloittaessani ajattelin. Toisaalta en näe sitä pahana asiana varsinkin kun yliopisto vie niin paljon aikaa elämässäni. Lisäksi olen huomannut, että tänne on ihan kiva höpötellä erilaista omaan elämään liittyvästä.

Ja mikä parasta: Olen saanut ihania lukijoita ja kommentteja! On niin paljon mielekkäämpää ja mukavampaa kirjoitella kun saa palautetta ja mielipiteitä kirjoituksistaan. Kommentin saatuaan tajuaa, että on ihmisiä joita nämä mun jutut kiinnostavat vaikkei välttämättä tunnetakaan kuin blogin kautta. Tosin bloggaamisen kautta on myös päässyt tutustumaan aivan ihaniin ihmisiin kasvotustenkin! :)

Kiitos kuluneesta vuodesta ja suunnataan katse eteenpäin!

Saa nähdä mitä tämän blogin seuraava vuosi tuo tullessaan...

Toivottavasti lisää uusia kokemuksia ja tuttavuuksia :)

Kuva

Pikkulauantai!

Aamulla kahdeksaksi koululle ja sen jälkeen baanalle!

Ehei en siis lähtenyt mihinkään legendaarisiin opiskelijabileiden hämärään boolia maistelemaan, vaan hyvän ystävän kanssa rentoutumaan meille jo tuttuun tapaan. Valoisaan aikaan ja rennoissa vaatteissa (koska farkut on vaan niin huono idea tähän rentoutumiseen).

Vatsat kurnien suunnattiin syömään. Wok Upiin tottakai! Heittäydyin oikein rohkeaksi ja maistoin ensimmäistä kertaa ikinä quornia tutulla nuudelipohjalla ja thai-barbeque kastikkeella. Sain hyvät naurut sillä jos joku olisi sanonut, että lautasella on kanaa niin täydestä olisi mennyt. Ystäväni sai myös hyvät naurut kun geologian täyttämillä aivoillani kesti vähän aikaa tajuta, että niin barbeque on sama kuin bbq...

Jälkiruualle päädyttiin Starbucksiin. Again. Ja siis kuinka niin meidän nimet muistetaan kohta ulkoa siellä...? Sitä paitsi Susanne tarjosi nuo herkut ja kaikkihan tietää, että ruoka on silloin kaloritonta, rasvatonta... ;)

Starbucksin White Caffe Mocha. Pyörryttävän hyvää ja täyteläistä kuten pitääkin. Vendi kokoisena tottakai.

Susanne ja minä emme rentoutuessammekaan harrasta heräteostoksia. Meille vaan sattuu tarttumaan käteen kaikkea tarvittavaa. Forumin ohi kulkiessamme oli aivan pakko kipaista kierroksella BodyShopissa tuoksuttelemassa kaikkia ihanuuksia miljoonannen kerran. Mukaan tarttui uutuus (Huom. Jota myydään vain Forumin BodyShopissa!): Hair Chalk. Värivaihtoehtoina sininen ja pinkki. Ihastuimme molemmat täysin tuohon tuotteeseen ja molempien mukaan tarttui purkit. Ruohonjuuressa sattui sopivasti olemaan esillä hyllyn päädyssä maapähkinävoita ja sehän on aina tarpeellista (ihan oikeasti nykyisessä purkissa näkyy jo pohja!). Money well spent sanoisin.

Koko päivä oli täynnä rentoa kävelyä, loppumatonta rupattelua ja hymyhuulia. Päivän kohokohtana oli tosin jotain ihan uutta. Forumilla Susannea odotellessani huomasin tutunoloisen vaaleahiuksisen naisen kävelemässä pari kertaa ohitseni. Pitkään uumoilin: Uskallanko vai enkö mennä luokse kysymään... Entä jos se ei olekaan... Jos mä vaan tässä seisoskelen ja tutkin tätä kaidetta... Mä kun en osaa mennä smoothisti esittelemään itseäni tuntemattomille, joten kurkkua kuivasi. Kolmannella kerralla kun harmaaseen takkiin pukeutunut  nainen kulki ohiseni, potkaisin itseäni mentaalisti persuksille ja menin kysymään: "Hei anteeksi, mutta oletko sä Steffi?" Kuinkas ollakaan oli tuo kyseinen nainen juuri Steffi! Vaihdettiin muutama sana ja aivan mahtavalta tyypiltä vaikutti heti kättelyssä. Lisäksi Steffi muisti blogini! Tämä jos mikä osoitti sen, että tässä on bloggari, joka tuntee myös lukijansa. Tuo pieni tapaaminen sai kestohymyn huulille koko päiväksi :)

3k, 6k...

Mun treenaamiseni on viime aikoina jääneet aika minimiin. Itse asiassa viime viikolla en jostain syystä jaksanut mennä/päässyt käymään salilla paitsi sunnuntaina. Lauran spinua kun ei ilman hyvää syytä skipata! Olin jälleen tehnyt koko päivän (ja viikon...) kouluhommia ja olo oli sen mukainen korviasta höyryävää savua myöten, joten päätinkin lähteä tavallista aikaisemmin salille tekemään jonkinlaista treeniä. Yleensä sunnuntaisin olen tullut spinusaliin hirveällä kiireellä viimeisten minuuttien aikana.

Juoksumatto oli sopivasti tyhjänä, joten suuntasin sille lämmittelemään ja hiomaan treeniplääniä. Muutaman minuutin kuluttua päätin jäädä matolle juoksemaan pitkästä aikaa. Viime kesänä Navy SEAL treenin myötä aloitin juoksemisen ja parisen kuukautta harrastin sitä säännöllisesti. Yliopiston alkamisen ja polven vihoittelun jälkeen juokseminen jäi satunnaiseksi ja loppuvuodesta se loppui kuin seinään. Ajattelin lähteä hitaasti liikkeelle ja tunnustella miten on juoksukunto on huventunut.

Tykyttikö sydän kurkussa? Kyllä. 

Sattuiko jalkoihin? Hieman. 

Oliko kunto romahtanut tauon aikana? EI!!!

Kolmen kilometrin ja 25 minuutin intervallien jälkeen olin aivan endorfiinihumalassa. Olin hiestä läpimärkä, naama helotti punaisena ja kävelyn vaappuen, mutta mikään ei vähentänyt sitä onnellisuuden määrää! Miksi olen jättänyt jotain näin ihanaa hyvän olon tuottajaa pois kalenteristani? Alle puolen tunnin irtiotto todellisuudesta iPodin napit korvilla nollasi kokonaan viikon kestäneen hampaidenkiristelyn.

Luulin etten mitenkään olisi voinut saada parempaa fiilistä, mutta olin siinäkin väärässä. Kroppa oli lämmennyt niin hyvin, ettei pienet maitohapot haitanneet missään ja pääsin aivan uudella tavalla mukaan polkemiseen. Tässä tuli jälleen kerran todistettua kuinka tärkeätä on lämmitellä lihakset kunnolla - vammojen vaara vähenee ja mikä parasta tehoja saa irti rutkasti enemmän jo alusta asti.

Arvaatte varmaan mihin tänään pakenin kun kouluhommat alkoivat tympiä...? ;)

Kröhöm niin ja se hitaasti aloitteleminen? Kolme kilsaa rankkoja intervalleja juostuani päätin haastaa itseni ja kokeilla kuuden kilometrin matkaa... 

Pysyin matolla ja hengissä ollaan vielä?! Whipii! :)

Astetta terveellisempää suklaaherkkua

Minun lauantai-iltani oli tehty tästä täydellisestä combosta:

Naureskelin eilen itsekseni, että mulla on ehkä hieman outo makuyhdistelmä musiikin ja leffojen suhteen. Les Mills biisit ovat vallanneet aika hyvin mun ipodini (puoleen vuoteen en sitä tosin salin ulkopuolella ole käyttänyt!?), mutta pohjimmiltani rakastan kaikista musiikkisuuntauksista eniten rokkia, punkia, alternativea ja vastaavaa. Kaikesta eniten Rammsteinia, mun pitkäaikaista lempibändiäni. Kun bassoista pauhaa volat kaakossa tuota saksalaisten parasta antia niin kaikki muu unohtuu.

Omasta mielestäni hauskan tästä tekee se, että rentoudun ja unohdan kaiken muun myös katsoessani Jane Austenin romaanien filmatisointeja. Nenäliinapaketti kuluu helposti kun liimaudun television tai läppärin ääreen katselemaan noita leffoja nauttien jokaikisestä yksityiskohdasta. Joulukaan ei ole mitään ellen saa katsoa Ylpeys ja ennakkoluulo-sarjaa maratonina häiriöttä, vaikka miltein loppuunkulutettu dvd-boksi mun hyllystä löytyykin. Mister Darcy... <3

Jostain kumman syystä leffojen katselussa mulla on sattunut olemaan puolen vuoden miltein täydellinen stoppi. Eilisiltana kuitenkin kaivoin esiin Viisasteleva  sydän elokuvan ja uppouduin tuoliin nauttimaan ihanasta romantiikasta. Punaviiniä, quacamolea ja tortillasipsejä...

Täydellisen illasta teki kuitenkin uusi herkkuni:

Eikä mikään tavallinen herkku vaan astetta terveellisempi. Täysjyvävehnäjauhoa ja palmusokeria myöten!

Oatmeal Chocolate Chip Cookie Bars

Itse en herkkua ole luonut vaan tämän viettelyksen ohje löytyy Chocolate Covered Katie blogista. Olen aikaisemminkin maininnut Katien blogista, mutta en voisi olla hehkuttamatta sitä viikon jokaisena päivänä. Olen koukussa siihen pahemmin kuin suklaaseen (ja se on jo paljon)! Hah herkkuja kun yritän viikolla välttää niin blogin suklaaherkuille kuolaaminen auttaa edes hieman ;) Jos ette ole käyneet kurkkaamassa kyseistä blogia niin hopi hopi!

Thank you Katie for the most addictive dessert blog ever! <3

Milloin viimeksi...

...Hemmottelit itseäsi?

Hemmottelu, tämä arjen luksus on mielestäni juuri nyt ajankohtainen. Keväällä valmistumassa olevien koulustressin tai pitkän työputken alaisena ei välttämättä paljoa jaksa ajatella muuta kuin mitä tehtävää vielä olisi tekeillä ja kuinka ne kaikki ehtisi saada valmiiksi ajoissa. Tämä taas vaikuttaa unenlaatuun negatiivisesti ja väsyneenä zombina tuntuu ettei mikään onnistu.

Allekirjoittanut kuuluu valitettavasti juuri sellaiseen ryhmään, joka osaa stressata valmiiksi tulevaisuuden asioita. Kun energiaa kuluu tälläiseen turhuuteen on hyvin hankalaa ellei ihan mahdotontakin nauttia elämästä. Järjellä kun ajattelee niin eihän ne hommat ikinä lopu. Joten jos ajattelumalli on tälläinen: "Kun saan kaikki hommat valmiiksi niin vasta sitten relaan", huomaa pian ettei sinulla ole muutakaan elämää kuin niitä ns pakollisia hoidettavia asioita. 

Kuinka hankalaa voi olla tajuta ettei tämä pidemmän päälle käy? Olen itse sitä mieltä, ettei jokaiselle ole ennaltamäärättyä elämäntarkoitusta.  Mutta siitä olen varma ettei se ainakaan ole tehdä töitä 24/7 ja unohtaa samalla kaikkea muuta. Miksi ei järjestäisi itselleen myös sellaista tekemistä josta nauttii? Yhdelle se voi olla kahvilahetki hyvän ystävän kanssa, toiselle hieronta keskellä työpäivää ja kolmannelle viikonlopun kylpyläloma.

Kysymys kuuluukin osaatko nauttia elämästäsi? Oletko itsepäinen suorittaja vai hakuna matata- henkinen ihminen? Miten hemmottelet itseäsi ja teet irtioton arjesta? Kommenttiboksi on vapaa keskustelulle! Ja muista ettei asian tarvitse olla suuri, sillä pienistäkin asioista voi saada hymyn huulille ja jaksamista koko päiväksi :)

Loppuun vielä muutama kuva siitä miten itse hemmottelin eilen itseäni. Olo oli aivan uskomaton, kun pääsi nauttimaan tuollaisesta arjen luksuksesta. Tänäänkin olo on vielä sen verran energinen, että täytyy kyllä useammin alkaa harrastamaan tälläisiä hetkiä... ;)

Cafe Latte piirakan kera, jota en koskaan ollut maistanut.

Vaihdoin akateemisen opiskelutilan urbaaniin malliin. Ja lukeminen sujui ihan uudella vireellä!

Osteopatiahoidon jälkeen koulukirjat olivat pannassa. Sukelsin loppuillaksi peittojen alle ja join teetä nauttien hyvästä komediasta.

Muutamia elämää helpottavia vinkkejä

Viime syksynä mua viihdytti erityisen paljon Steffin postauksessa ollut video. Videolla esiteltiin hyvin mitä hyötyä treenatusta kropasta on salin ulkopuolella. Mun mielestäni toi on aivan mielettömän ihana! Kunhan siis osaa olla ottamatta sitä liian vakavasti :D

Heh tottahan se on, että vahvasta kropasta on hyötyä myös salin ulkopuolella... Itselleni tuli mieleen salin kautta muutama elämää helpottava pieni kikka.  Mitään noin mahtavaa kuin Steffin videolla esittämät liikkeet ei ole luvassa, nämä kaksi ovat siis sellaisia joita kuka tahansa voi soveltaa!

• Kuinka monelle teen suurkuluttajalle on tuttu se rusehtava pinttynyt tee kupin sisällä? Itse olen kesästä asti käyttänyt miltein joka päivä aivan ihanan isoa teekuppia, (jota ei harmi vaan saa pestä koneessa), joten voitte arvata että vaikka kuinka olisi kuppia pessyt niin entinen valkoinenhan se sisäpuolelta on. Tai oli, sillä nyt se on jälleen valkoinen! Homma kävi niinkin helposti kuin sirotteli kupin pohjalle hieman ruokasoodaa ja tipan vettä. Tuolla seoksella teetahrat sai hinkattua pois nopeasti ja ilman kemikaaleja. Ruokasoodalla saa myös pohjaanpalaneet ruuat irti kattilasta kun keität ruokasoodaa vedessä palaneen ruuan päällä hiljalleen!

• Itselläni oli vähän aikaa sitten oikea käsi kipeänä, todennäköisesti rasittunut kouluhommien tekemisen takia (oppisikohan sitä vielä kirjoittamaan vasemmalla kädellä vaikka oikeakätinen olen?). Ideaalisiteitä en löytänyt mistään ja ainoa  löytämäni rannetukikin oli vasemmalle kädelle... Etsiskelin siis niitä keskellä yötä kun nukkumisesta ei meinannut tulla mitään säryn takia. Harmittelin asiaa kunnes muistin vaatekaapissani olevat Les Millsin Bodycombat käsisiteet. Kaksi sidettä rullailin käden ympärille parina yönä ja käsi parani :)

Jos teillä muilla on elämää helpottavia kikkakakkosia niin kommenttiboksi on vapaa :)

Rentouttavaa sunnuntaita ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Harmaita hiuksia ja hyviä makuja

Huhh! Kouluviikko alkaa olla jälleen lopuillaan. Koko aika on ollut niin paljon tekemistä, että nukkumistakaan ei ole meinannut ehtiä harrastamaan, puntilla kävin tänään ensimmäisen kerran... Niin ja siis juuri sen takia en ole ehtinyt tällä viikolla tänne kirjoitella, pahoittelut siitä :/

Nyt piti kuitenkin päästä pitämään taukoa tenttiin lukemisesta ja mikä sen parempaa kuin kirjoittaa sormet syyhyten tänne postausta (jotain kouluun liittymätöntä, en mainitse nyt enää sanallakaan koko asiasta tässä postauksessa...) !

Ruokalinjalla jatkan edelleen, sillä muutamaa mulle uutta makuyhdistelmää olen tällä viikolla ehtinyt maistella. Onko nämä teillekin uusia tuttavuuksia vai jo "vanhoja"? 

Pitkään olen miettinyt uusia käyttötapoja maapähkinävoille, kyllästynyt en todellakaan ole siihen mutta uusia ruokia on aina kiva kokeilla (varsinkin herkullisia sellaisia!). Kiitos Marrun, mulla on jälleen yksi resepti lisää maapähkinävoilistalla. Riisikakkua, maapähkinävoita ja päärynää päälle! Yhdistelmä kuulosti aluksi aika oudolta, mutta toi on oikeasti aivan törkeän hyvää! :)

Yhtenä päivänä huomasin lukeneeni tenttiin niin mallikkaan keskittyneesti, että lounasaika oli mennyt ohi ajat sitten. Vatsa kuristen etsin nopeata ruokaa jääkaapista ja se löytyi paistettujen kananpalojen muodossa. Täysjyväcouscousit lautaselle kuumaan veteen viideksi minuutiksi, tilkka oliiviöljyä, kanapalat ja pestoa päälle. Avot! Täyttävä lounas on valmis. Kiire kun oli mukamas niin rouskutin samalla puolikkaan kurkkua sellaisenaan... Yhdestä desistä "raakaa" couscousta tulee muuten miltein soppalautasen kokoinen satsi syötävää, olkaa siis varovaisia sen kanssa!

Tämähän nyt uusi maku mulle ei ole, mutta laitetaan kuitenkin ;) Kuvan ihanuus siis on banaanilettua.

Herkkuhetken sain mahdutettua eilen hektiseen kalenteriini, sillä erittäin hyvä ystäväni Susanne sattui juuri sopivasti samaan aikaan Helsingin keskustaan kuin minä. Tartuttiin tilaisuuteen ja suunnattiin yhdessä Starbucksiin vuoden ensimmäiselle kahvituokiolle. Herkkujen kera tottakai... ;)

Herkkulakosta olen yrittänyt pitää kiinni, mutta tuon poikkeuksen tein enemmän kuin mielelläni. Ja tiedättekö mitä: ilman huonoa omatuntoa! Heh tänään kulutinkin ne kalorit salilla. Corea piti tehdä, mutta hieman lipsahti lapasesta kun lantionnostoa ja aasinpotkua smithissä "oli ihan pakko" päästä kokeilemaan jälleen. Alla kuva aasinpotkusta smithissä. Taisi olla ainoa julkaisukelpoinen nimim. paloautonpunainen on päivän kasvoväri... :D

Sunnuntain päivällinen

Jälleen on yksi viikko hujahtanut ohitse ja uusi on jo ihan oven takana... Tuntuuko muistakin, että päivät hujahtavat ohitse aivan liian nopeasti?

Tänään kun ei töitä ollut (paitsi niskan takana hönkivät koulutyöt!), niin sain kunnian tehdä ruuan koko perheelle. Ideoida ihan alusta loppuun itse siis :D Lopputuloksena oli jotain ihan uutta meidän ruokapöydässä. Inspiraation sain Annalta, joka teki tällä viikolla postauksen tomaattisesta quinoa-tonnikalapadastaan. Arvatkaapa vaan olisiko tehnyt mieli tehdä samanlainen satsi?! Mutta koska mun perus suomalaista kotiruokaa rakastavat porukat oli syömässä niin piti muuttaa ensimmäistä suunnitelmaa tuosta. Koska quinoasta he eivät varmaan ole kuulleet ja noh tonnikala kelpaa vain pizzaan tai lämpimiin voileipiin...

Uutta kuitenkin halusin saada ruuaksi tänään ja sitä sitten tein!

Loppujen lopuksi koko resepti tai tarkemmin sanoen ruokalaji menikin uusiksi. Mutta Anna edelleen oli inspiraationani ja lupaan kuule tehdä jakamallasi reseptillä ison annoksen pataa. Ja syödä sen kokonaan itse hihii! :)

Päivällisenä tänään oli siis paistettua broilerin ohutleikettä lisäkkeenään paistettu nuudeliwokki hapanimeläkastikkeella. Viime aikoina olen ihastunut aivan suunnattomasti paistettuun nuudeliin, perunan syöminen kun on alkanut tökkimään suunnattomasti. Sen verran täyttävää oli tuo combo, että kolmelle riitti kahdesta "nuudelilevystä" hyvin syömistä. Itse kun yleensä syön nuudelia niin kokonainen levy menee helposti tonnikalan kera.

Mistä muuten tietää onnistuneensa uuden ruokatuttavuuden kanssa? Tottakai siitä kun suorasanainen isä sanoo: "Tää oli yllättäen muuten todella hyvää!" <3