Lähtee se myös sillä, millä se ei ole tullut

Tänä lukuvuonna on saanut entistä enemmän istua luennoilla ja tietokoneen ääressä kouluhommia vääntäen. Vaikka pää ei vielä ole ihan sekaisin niin kroppa sen kertoo. Itseäni on tässä jo kuukauden verran vaivannut polvi. Tai oikeastaan koko jalka... Hieman pidemmän aikaa kun on paikallaan, niin tuntuu ettei oikea jalka kanna ja kävelen kuin Quasimodo (yläselkäänkin taitaa olla kasvamassa kyttyrä kun sieltäkin paljon kirjoittaneena jumeja löytyy).

Reilu jako: minä hoidan opiskelun ja koira lepäämisen!

Istuminen on ilmeisesti saanut alakropan niin jumiin, että tuntuu kuin pakarasta varpaisiin asti olisi välillä pelkkää puuta jalan tilalla. Olen yrittänyt parannella itseäni venyttelemällä, vähentämällä joidenkin treenien määrää ja rentoutumalla saunassa. Hierojan aikoja ei oikein ole eksynyt kalenteriin kun aikataulut eivät ole natsanneet niin hyvin (ja on ehkä unohtunut varata ajat kun kyllähän tää tästä...!).

Eilen kuitenkin rykäisin ja lähdin Lauran houkuttelemana BodyPumpiin ekaa kertaa ihan liian pitkään aikaan. Olin jo aika hyvin ehtinyt unohtaa mitä painoja käytän missäkin biisissä! Kyykkybiiseissä laitoin tavallista kevyemmät painot, sillä en ollut varma mitä jalat pitäisivät... No nehän pitivät siitä! Jäykkyyttä ei tuntunut missään ja pystyin kunnolla keskittymään tekniikkaan. Toki kuukauden tauko aiheutti aikamoiset tärinät kyykyissä ja askelkyykyissä krampit pohkeisiin, mutta muuten meni hyvin.

Tunnin jälkeen jalat oli niin letkeät, että portaat meinasin tulla aika lennokkaasti alas. Mutta olipa aikamoinen voittajafiilis päällä! Tulipa jälleen todettua, että liikunta auttaa moneen vaivaan. Melkein voisi sanoa että "lähtee myös sillä, millä se ei ole tullut" ;) Voipi toki olla, että ongelma tulee takaisin kun tää jalkojen tärinä loppuu. Jalat ovat tosin sitä mieltä ettei se tärinä lopu ihan heti...

Kunnon tankkaus ennen treeniä auttoi itsensä ylittämiseen. Varsinkin kun sen teki hyvässä seurassa! :)

Ohi on (tältä erää!)

Eilen oli mun kandiseminaarityön esitys. Sain kuin sainkin kirjoitettua sen kymmenen sivua aiheesta syvänmerenhautojen pohjien ekosysteemit. Heh kuinka moni muu olisi alkanut tuota tekemään...? :D Todella "järkevä" aihe kun ottaa huomioon: a) en ole biologi ja b) tietoa ei oikeasti ole paljoa. Tietoa etsiessäni luin varmasti enemmän artikkeleja kuin koko elämäni aikana ja ainakin mut henkilökohtaisesti tuntevat tietää että mä olen aikamoinen lukutoukka.

Vaikka kirjoittaessani hakkasinkin päätä pöytään moneen otteeseen, niin pahin oli kuitenkin tuon seminaarin pitäminen. Puoli tuntia esitystä ja vartin verran palautteen vastaanottamista ja keskustelua. Mä en vain osaa olla ihmisten edessä pitämässä esitelmää ja vieläpä niin että siitä nauttisi! Ja juu ehkä se menisi jos harjoittelisin sitä säännöllisesti... Mutta jos ehdotat mulle menenkö vapaaehtoisesti esiintymään niin huomaat aika pian, että olen luikkinut pakoon.

Tuskanhiki vain tuntui valuvan selkää pitkin kun astelin luokan eteen ja tuntui että sydän lakkaa lyömästä. Puoli tuntia meni kuitenkin yllättävän nopeasti. Ehkäpä siinä auttoi se, että sai vertaistukea koko seminaariryhmältä sillä kukaan meistä ei tykkää esiintyä sitten yhtään! Palaute oli ihanan positiivista: hermostuminen ei näkynyt kuin ehkä siinä että etenin välillä aika nopeasti, esitys oli kuitenkin selkeä ja käsilläni elehdin hyvin. Plussaa tuli myös siitä etten käyttänyt lunttilappua! Tähän oli aivan pakko kertoa se oikea syy mikä oli se, että olin aivan varma etten näkisi hermostuksissani lukea lapusta mitään. Pisteenä i:n päälle oli maikan kommentit: Niin hyvä työ, että tämän voisi laittaa Helsingin Sanomien Tiede-sivuille. Jesh! :)

Tänään fiilis olikin tavallista lennokkaampi! Jos Laura ei olisi herännyt niin olisin varmasti raahannut sen sängystä salille fiilistelemään mun kanssa BodyJamiin hih ;)

Mun kysymys teille arvoisat ryhmäliikunnanohjaajat kuuluukin: Jännittääkö teitä olla siellä asiakkaiden edessä vai tuleeko se luonnostaan? Ja jos jännittää, niin millä saatte itsenne "rauhoittumaan" ja keskittymään ohjaamiseen? :)

Stressaavan rauhallista arkea

Vetäisin hyvin mieluusti viivan tuon stressaavan kohdan päälle. Kohta voin niin tehdä kun kandiseminaarityö alkaa olla valmiina eikä se enää aiheuta harmaita hiuksia ja huonosti nukuttuja öitä. Toisin sanoen deadline on keskiviikkona klo 9 ja esitys perjantaiaamuna joten eipä siitä luistamaan pääse. Sen jälkeen voikin "rauhassa" miettiä kanditutkielman aihetta, sillä tätä nykyistä työtä tehdessäni päätin etten tästä aiheesta kyllä jatka :D

Kotiin tullessani kampukselta päätin etten aio tehdä kouluhommia kotona ja suuntasin salille. Hullun hikitreenin sijaan rentouduin venyttelemällä koko kropan huolellisesti läpi. Ja voihan jumitus sentään...! Hemmotteluhetken kruunasi violetti hiusnaamio ja puoli tuntia infrapunasaunassa :)

PS. Kävin viime viikolla testaamassa uuden Starbucksin! Vaikka jonoa oli liikkeen ulkopuolelle niin odotus kannatti. Ja tottakai isoin koko mitä voi saada... <3

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Lämmintä ja höyryävää kylmeneviin iltoihin

Tänään mun piti yliopistolta päästyäni mennä päästelemään oikein kunnolla höyryjä salille ja jakaa täälläkin päin treeniohjelma. Kuten arvata saattaa niin toisin kävi... :D Havahduin puoli viiden maissa kampuksen atk-luokasta, jossa olin intensiivisesti tehnyt kandiseminaarityötä. Kelloa katsellessani harmittelin, että turha salille on enää mennä, varsinkin kun olo oli todella nuutunut kaiken kirjoittamisen ja lukemisen jälkeen.

Kampus jolla käyn sijaitsee korkealla mäen päällä ja siellä tuulee välillä niin paljon, että saa oikein kunnolla pitää piposta tai sateenvarjosta kiinni. Onneksi ei tänään tuullut ihan niin lujaa kuitenkaan, mutta sitäkin kylmemmin brrrr...! Siitä tuli mieleeni vähän aikaa sitten tekemäni kurpitsabataattisosekeitto jonka reseptin ajattelin tässä jakaa teille. Mitat ovat summittaiset sillä en mittoja tai vaakaa sen kummemmin käyttänyt.

Herkullisen höyryävään keittoon tarvitset:

750 g kurpitsaa (parhaimmillaan omasta maasta kuten allekirjoittaneella)

500 g bataattia

Muutama valkosipuli

Pieni pala inkivääriä

Oliiviljyä

Vettä

Yksi kasvisliemikuutio (liha- tai kanaliemi käy myös)

½ l kermaa/kookoskermaa

Pippuria (itse käytin Santa Marian Garlic&Pepper)

Halkaise kurpitsa ja koverra sisus pois lusikalla. Poista kuori juuresveitsellä tai tavallisella veitsellä. Kuori myös bataatti, valkosipulit ja inkivääri.

Pilko kurpitsa ja bataatti (mitä pienemmät palat, sen nopeammin valmista) sekä viipaloi valkosipuli ja inkivääri pieniksi. Kurpitsan siemenet kannattaa ottaa talteen! Paista ne tai kasvata ensi vuonna uusi sato.

Heitä kattilaan kunnon loraus öljyä ja laita sekaan valkosipuli ja inkivääri. Kun ihana tuoksu alkaa pian leijailla, lisää bataatti- ja kurpitsapalat. Freesaa niitä kovalla lämmöllä vähän aikaa ja laita kattilaan sen jälkeen kasvisliemikuutio murennettuna ja vettä niin, että vihannekset melkein peittyvät (voit myös kuumentaa veden valmiiksi vedenkeittimellä ja lisätä liemikuution siihen) . Tämän jälkeen voitkin laittaa levyä pienemmälle ja antaa palojen kypsyä valmiiksi silloin tällöin sekoittaen.

Palojen kypsyttyä ota kattila pois liedeltä ja soseuta keitto. Mausta haluamillasi mausteilla ja lisää kermaa/kookoskermaa kunnes olet saavuttanut haluamasi koostumuksen. Kuumenna keitto vielä kiehuvaksi. Jos pidät ohuesta sosekeitosta laita valmiiksi enemmän nestettä ennen kiehauttamista, sillä keitto tulee sakeammaksi kuumennettaessa.

Bon appetit! Sopii hyvin kylmiin iltoihin ja keiton keltainen väri on oikein piristävä. Keitto on herkullista sellaisenaan tai lisäkkeiden kera. Kokeile vaikka pähkinöitä, raejuustoa, rouhittua sipulia, fetajuustoa...

Keitto oli aivan keltainen, kamera vain valehtelee...

Kuinka moni rakastaa viettää aikaa syksyn kylmenevissä illoissa höyryävän keittokupposellisen kanssa? Sosekeitto on niin on helppo ja nopea tehdä! :)

Ready for Navy

Kandiseminaari lähestyy uhkaavasti ja sen huomaa täällä postausväleissä. Pahoittelut siitä! :( Kymmenen päivän kuluttua pitäisi olla kandiseminaarin kymmenen sivuinen työ valmis jaiiiiks... On mulla jo aihe mutta se onkin siinä. Salilla on tullut enimmäkseen oltua ryhmäliikunnoissa ja koska siellä ei vielä uutta ohjelmaa ole niin sieltä ei oikein saa revittyä irti aiheita. Toki BodyJamia voisin hehkuttaa joka postauksessa! :D

Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa tästä mun alkusyksyn päähänpistosta eli Navy SEAL treenistä. Välissä tuli oltua kipeänä, joten ohjelman loppuun suorittaminen on hieman venynyt. Nyt vihdoinkin aion hieman kertoa miten on mennyt sekä juoksemisen että fyysisen treenin kanssa. Kuten aikaisemmin mainitsin niin tähän treeniohjelmaan kuuluu myös uiminen mutta olen korvannut sen spinningeillä yms. sillä uiminen ei ole mun juttu (enkä edes omista uimapukua haha!).

Running Schedule - Level I
WEEKS #1, 2: 2 miles/day, 8:30 pace, M/W/F (6 miles/ week)
WEEK #3: No running. High risk of stress fractures
WEEK #4: 3 miles/day, M/W/F (9 miles/wk)
WEEKS #5, 6: 2/3/4/2 miles, M/Tu/Th/F (11 miles/wk)
WEEKS #7,8: 4/4/5/3 miles, M/Tu/Th/F (16 miles/ wk)
WEEK #9: same as #7,8 (16 miles/ wk)


Ennen kun aloitin Navy treenin, kokeilin juoksua parin viikon ajan matolla. Kun ottaa huomioon, etten ole koskaan aiemmin harrastanut juoksua ulkona enkä sisätiloissa niin tuo oli aikamoinen rykäisy aloitukseksi. Olin osannut odotella jonkinlaisia ongelmia tämän takia. Penikoiden sijainti tuli alussa liiankin selväksi! Sain kuitenkin ilokseni todeta etten saanutkaan pelkäämiäni ylirasituksia jalkoihin. Suuri kiitos tästä kuuluu Lauralle, joka auttoi hurjasti tekniikan kanssa! :)

8:30 pace (aika maileja käytettäessä) olisi kilometreihin käännettynä n 5:17. Kilometri tulisi siis juosta tuossa ajassa. Sanomattakin selvää etten -ihan vielä!- tuohon pysty. Aika on ehkä tippunut hieman, en ala tähän arvioimaan sen tarkemmin sillä tein alussa intervallityypillä rajoja kokeillen ja vasta puolessa välissä aloitin tasaisemman juoksemisen. Tällä hetkellä vauhti on 7:00-8:00 luokkaa päivästä riippuen.



Physical Training(PT) Schedule - Level I (Mon/Wed/Fri)
Sets and Repetitions
WEEK #1: 4X15 PUSHUPS
4X20 SITUPS
3X3 PULL UPS
WEEK #2: 5X20 PUSHUPS
5X20 SITUPS
3X3 PULL UPS
WEEK #3,4: 5X25 PUSHUPS
5X25 SITUPS
3X4 PULL UPS
WEEK #5,6: 6X25 PUSHUPS
6X25 SITUPS
2X8 PULL UPS
WEEK #7,8: 6X30 PUSHUPS
6X30 SITUPS
2X10 PULL UPS
WEEK #9: 6X30 PUSHUPS
6X30 SITUPS
3X10 PULL UP 

Perinteiset salitreenit on oikeastaan korjautuneet tällä oman painon voimalla tehtävällä treenillä. Ei kuitenkaan ole ollut yhtään sen vähemmän hien ja irvistysten täytteistä! Ensimmäisen viikon aikana iski epätoivo, pian sen jälkeen kuitenkin se vaihtui iloksi kun kehitys oli hurjaa. Aiemmin taisinkin mainita etten ennen tätä ohjelmaa pystynyt tekemään YHTÄKÄÄN punnerrusta teknisesti oikein (polvet ylhäällä) ja nyt pystyn! Istumaannousut sen sijaan meni hyvin alusta asti hammasta purren, joten vaihtelin viikoittain harjoitteita jotta vatsan lihakset saivat erilaista ärsykettä. Leuanvedoista täytyy todeta etteivät puhtaat ole vielä onnistuneet eli avustetuilla mennään. Näihin olisi "tiputus"suunnitelma tiedossa loppuvuodeksi, siitä kuitenkin lisää myöhemmin... ;)

Project wrap up: Navy SEAL treeni oli tuskainen mutta antoisa kokemus. Tulokset olivat aivan oikeasti hurjia ja palkitsevia. Itse aion jatkaa tätä ohjelmaa hieman soveltaen jatkossakin. Tämähän siis oli ensimmäisen tason treeni, josta voisi toki jatkaa vielä vaativampaan. Jos aika riittää niin varmasti kokeilen! Yllytyshullu mikä yllytyshullu... ;D

Suosittelen kaikille muillekin enemmän tai vähemmän yllytyshulluille! 
Hyvää viikonalkua! 

Jääkaapissa on hiirenpapanoita...?!

... Ei nyt sentään! Ulkonäkö tässä vain pettää.

Ruokateema tosiaan jatkuu ja tällä kertaa se näyttää tältä:

Kuva

Jos joku haluaa selittää miten tuo hirvitys muodostuu niin olkaapa hyvä, ainakin itselleni toi näyttää pelkältä kirjaimien ja numeroiden mereltä... :D Kuvassa on siis lesitiinin rakenne. Mitään järkevää syytä tuon kuvan lisäämiselle tänne ei ole, se vain vaikutti niin hullun näköiseltä että oli pakko päästä jakamaan se!

Bongasin jo kauan sitten kaupan hyllyiltä soijalesitiinirakeet. Mietin pitkään ostanko vai enkö, mutta asian ratkaisi se kun sisko oli jääkaappiin jättänyt avatun lesitiiniraepurnukan jonkin dieetin päätteeksi (olisikohan kyseessä ollut Fitfarm). Eihän sitä nyt voinut mätänemään jättää tai roskiin heittää joten... Sekoitin sitä jugurtin sekaan hieman epäluuloisena, mutta voihan hitsin vitsi miten kermaisen maun sillä sai aikaan! Kiinnostuneena etsin hieman lisää tietoa kyseisestä aineesta ja haun päätteeksi en enää ihmetellyt mitä ihmettä "ne ihan hiirenpapanoiden" näköiset pienet rakeet tekee jonkin ruokavaliossa.

Ensimmäisenä silmään pomppasi iso paha E-koodi. Tosi paha juttu eikö niin?! Mikään elintarvike-ekspertti en ole, mutta sen verran tiedän etteivät kaikki e-koodit ole pahasta ja osaa esiintyy siis ihan luonnostaan... Soijalesitiiniä käytetään mm. emulgointiaineena eli estämään veden ja rasvan erottumista. Esimerkiksi suklaan valmistuksessa.

Lesitiini on elimistön solujen välttämätön rakennusosa (fosfolipidi). Soijasta saatava lesitiini lienee eniten käytetty (helppo, halpa), lesitiiniä löytyy myös mm. munan keltuaisesta, maksasta ja kasveista.
Lesitiini vaikutuksia ovat mm:
- Vahvistaa maksaa (tärkeä myrkytystapauksissa)
- Alentaa kolesterolia
- Parantaa muistia ja lihastoimintaa
- Tehostaa rasva-aineenvaihduntaa

Eipä siis ihme että nuo rakeet löytyvät niin monesta dieettiruokavalioista ja myös urheilijoiden listalta! Pakkotoiston sivuilla oli monia keskusteluja soijalesitiinin käytöstä ja tuloksista. Joissakin kommenteissa sanottiin sen vähentävän ruokahalua ja vähentävän rasvaa, toiset sen sijaan mollasivat tuotetta. Kokeilemalla se taitaa kuitenkin selvitä! Voipi siis olla että jatkossa aamiaiseni näyttää tältä:

 Maitorahkaa, mehukeittoa, vehnälesettä ja soijalesitiinirakeita! Näyttää epäilyttävältä mutta hyvää on! :)


Lähde: Ravintoaineopas 
Lähde: Tohtori

Horror Halloween

Happy Halloween!

Miten on viikonloppu sujunut? Tavallisesti vai naamiaisten merkeissä? :)

Itselläni pari viimeistä päivää oli kulunut töissä juosten (kaupassa siis olen töissä ja voitte kuvitella millainen hulina siellä on ollut), joten olisi ollut ihanaa nukkua pitkään lauantaina... Sen sijaan mun lauantaiaamuni näytti tältä: 

Ei, kyseessä ei ole krapula-aamu... Olin vain päättänyt aloittaa Halloweenin vieton kauhujen kauhulla eli kahden ja puolen tunnin HorrorSpinningillä. Jotta ei mene ohi niin korostetaan: 150 minuuttia täynnä hikeä ja irvistyksiä! Hulluksi moni varmaan haukkuisi (tai kehuisi?!) ja samaa mieltä taidan itsekin olla.

Kun tuon kauhun bongasin salin kalenterista niin varasin sen heti enempiä miettimättä. Joissakin asioissa munkin kohdalla vaan toimii se, että mitä hullumpi idea niin sitä varmemmin oon mukana :D Pariin kertaan ehdinkin jo hieman epäröidä, mutta astellessani salille mieli muuttui täysin. Meidän spinningsalin ikkunat oltiin peitetty ja pimeydessä loisti vain sinne tänne asetetut kynttilät. Lätkäisin mentaalisti itseäni takaraivolle siitä hyvästä, että olin edes kehdannut ajatella peruvani varauksen.

Lisäksi oli mukavaa huomata etten ollut ainoa joka olisi ehkä kaivannut pakkopaitaa, sillä paikalla oli ihan mukavasti porukkaa ;)  Kaksi ohjaajaa vuorotteli tuon "matkan" ajan, joten biisilistalta löytyi jokaisen makuun musiikkia. Mä olin aivan fiiliksissä rokahtavasta setistä, varsinkin kun parin vuoden takaisen rockspinningin biisejä soitettiin. Sitä nostalgian määrää, kylmät väreet oli taattu... <3 Siinä vaiheessa kun Avenged Sevenfoldin Nightmare alkoi soimaan niin olin aivan toisissa sfääreissä!

Älkääkä tän siirapin perusteella luulko, että olisin joku superihminen tai että tuo rykäisy olisi ollut helppoa! Ei niin sinne päinkään! Hikeä pukkasi jo heti ensimmäisestä noususta asti niin paljon etten taida tarvita vähään aikaan mitään detox-kuuria. Alussa vauhtia hidasti hieman väärässä kohdassa kenkää ollut kloksi joka aiheutti erittäin ikävän kivun jalkaan, mutta kun vähän ajan kuluttua jalka turtui niin pystyi jälleen tykittämään täysiä ;D Ohjaajat osasivat pitää koko kahden ja puolen tunnin ajan yllä niin mahtavaa fiilistä ettei hyvä mieli kadonnut kertaakaan. Ei tälläisiä maratoneja jaksaisi joka viikko vetää, mutta näin silloin tällöin kyllä. Spinningsalista astellessani seinästä tukea pitäen olo oli kaikkensa antanut mutta ennen kaikkea onnellinen!

Before kuva! Känny olisi mennyt rikki jos spinun jälkeen olisin yrittänytkin ottaa kuvaa naamastani... :D