When stress takes over

Kenen kaikkien mielestä tämä David Guettan ja Kelly Rowlandin When love takes over biisi on ihana? Ruudun täällä puolen nousee käsi pystyyn! Tästä tulee mulle aina niin hyvä fiilis, varsinkin jos on lähdössä viikonloppuna tuulettumaan.

Satuin pitkästä aikaa kuuntelemaan tätä biisiä tällä viikolla ja fiilis tuli hieman toisenlaiseksi kun päässä alkoi soimaan toisenlainen versio, otsikossakin oleva "When stress takes over". Nimittäin sopii valitettavan hyvin yhteen tämän hetkisen mielialan kanssa. Yliopiston kolmas vuosi kandeineen alkoi kuukausi sitten ja olin tehnyt valmiiksi itseni kanssa sopimuksen ettei stressata turhia. Sain tarpeekseni lukiossa täydellisyydentavoittelusta, jolla sain hermoni aivan täysin riekaleiksi ja jonka jälkeen tarvitsin kolme välivuotta ennen kuin halusin edes ajatella opiskelua. Mutta mitäs sitten kävikään..? Ensimmäisenä koulupäivänä rahtasin kotiin pari tiiliskiveä. Ekstrana.

kuva

Alussa luin englanninkielistä tenttikirjaa "happyhappy&joyjoy"- fiiliksellä. Mikäs tässä kun tulee lisää opintopisteitä ja aihekin on mielenkiintoinen? Hiljalleen tilanne alkoi muuttua: kirja osoittautui erittäin vaikeaselkoiseksi ja mun mielestäni hyvin kuivaksi. Pieni perfektionisti minussa ei kuitenkaan halunnut antaa periksi ja hiuksia repien pakotin itseni lukemaan kirjan loppuun samalla muistiinpanoja tehden. Aloin stressaamaan yhä enemmän (lue: 24/7) sekä kyseisestä tenttikirjasta että koulusta ja erityisesti kandista yleensä.

kuva

Kuukausi takana koulua ja huomaamattani olin ajamassa itseäni jälleen sillä ankaralla orjapiiskuritahdilla, josta niin haluan opetella pois. Huomasin sen itse vasta alkuviikosta Navy SEAL treeniä tehdessäni kun en pystynyt tekemään yhtään sarjaa kunnolla, viidennen punnerruksen jälkeen lysähdin lattialle. Sali on mulle kuin toinen koti ja niin pyhässä asemassa, että jos siellä ei pysty keskittymään tai jaksa niin asiat ei ole kohdillaan. Siinä samassa päätin tehdä omasta mielestäni aivan käsittämättömän teon ja paiskasin molemmat ekstrakirjat menemään (en toki kirjaimellisesti, olisi tullut liian kalliiksi vaikka houkutus oli suuri!). Päätin myös etten aio ottaa mitään ylimääräistä tekemistä ennen kevättä jolloin kandi on jo tehty ja muutenkin kursseja vähemmän kalenterissa.

Tämän postauksen pointtina oli siis jakaa teille huononlaisen hyvä esimerkki siitä mitä stressi voi saada aikaan.  Pieninä määrinä se tunnestusti lisää suorituskykyä, mutta pidemmän päälle siitä ei ole minkäänlaista hyötyä. Ei edes niissä kuuluisissa ylioppilaskirjoituksissa... Jos koette samanlaista jatkuvaa stressitilaa koulussa tai muualla, niin skipatkaa nopeasti tuon tarinan loppuun ja tehkää juuri samalla tavalla eli lopettakaa turha stressaaminen ajoissa! Koska ei ne ekstrahommat lopu koskaan kesken. Koska  hampaat irvessä vääntämällä ei koskaan voi saada esille samanlaista luovaa tulosta kuin ilolla tehden. Koska mikään tehtävä tai työ ei ole niin tärkeä, että sen takia kannattaisi menettää hermojaan ja unohtaa muuta elämäänsä.

Because you are worth it! <3