sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Pysäkkijumppaa

Yritän kouluaamuisin lähteä tarpeeksi aikaisin bussipysäkille ettei tarvitsisi hirveällä kiireellä aina juosta bussin perään. Mun asuinpaikalta kun busseja Helsinkiin päin menee noin tunnin välein, että jos myöhästyy niin luento meni samalla... Jostain kumman syystä joka kerta olen kuitenkin harjoittanut nopeuskävelyä ja pysäkillä saankin hengata monta minuuttia itsekseni.

Pitkään olen aikaa tappaakseni harrastanut autojen laskemista tai rekisterinumeroiden bongaamista sekä välillä venyttelyä pienimuotoisesti. Parin viikon takaisessa postauksessani mainitsin, että tein pienen treenin odotellessani bussia toistakymmentä minuuttia ja lupasin tehdä siitä postauksen pian. Koulukiireiden takia kuvien ottaminen jäi, kunnes torstaina ollessani Lauran kanssa lenkillä löydettiin matkan varrelta sopiva penkki ja napsittiin kuvat samalla.

Tämän treenin voit tehdä bussia odotellessasi tai miksei lenkillä käydessäsi. Ennen treeniä kannattaa hieman lämmitellä kroppaa esim. hartioita pyörittelemällä tai hyppimällä/ravistelemalla kroppaa. Sen tarkempia toistoja tai sarjoja en siis aio tähän laittaa, vaan voitte "pysäkkijumppailla" oman mielenne mukaan. Liikkeiksi valitsin vartalonharjoitteita, joilla saa aikaan makean poltteen lihaksiin muttei välttämättä tarvitse hikisenä astella bussiin.

Ojentajadippi
Etunojapunnerrus
Bulgarialainen askelkyykky
Staattinen pito (hankalahko versio)
Staattinen pito (helpompi versio)
Virkistävää alkavaa viikkoa kaikille! Toivottavasti pääsette nauttimaan raikkaasta ilmasta aktiivisissa merkeissä. Muistakaa kuitenkin tarkkailla sitä bussia...! ;D

torstai 26. syyskuuta 2013

Grand Opening of...

...Stadium Kamppi!

Tätä on jo pitkään odotettu! Tarkalleen ottaen siis olen salaa toivonut, että myös Kamppi saisi oman Stadiumin myymälänsä ja arvatkaa vain tekikö mieli kiljua riemusta kun alkuviikosta näin Kampin kauppakeskuksessa tutut juoksuradat lattialla? Tänään oli liikkeen avajaiset ja niissä oli koulukiireistä huolimatta pakko piipahtaa.

Ensimmäisen käyntikerran vaikutelma oli mahtava. Kaikki paikat kun hehkuivat uutuutta ja valoisuutta. Pää pyöri kuin pöllöllä ympäriinsä tuijotellessani niitä kaikkia tuotteita. Alakerrassa oli lasten vaatteita sekä naisten vapaa-ajan vaatteita, loput ihanuudet löytyivät yläkerrasta. Liikkeeseen oli hyvin saatu mahdutettua paljon tavaraa, kuitenkin selkeästi järjesteltynä!

Jottei aivan liian siirappiseksi tämä pikapostaus menisi niin pakko suoraan todeta tämä: Jos omistat yhtä lyhyet hermot kuin minulla niin avajaispäivä ei välttämättä ole se paras aika käydä tutustumassa uuteen kauppaan. Kiilusilmäistä väkeä oli niin paljon, että liikkuminen oli aika vaikeata. Kenkien luokse en uskaltanut mennä (tosin sinne olisi päässyt vain kyynärpäiden kanssa) ja odotin tuskastuttavan monta minuuttia sovitukseen päästäkseni. Siinä vaiheessa hikeä oli sen verran paljon pinnassa etten jaksanut jäädä mietiskelemään pitkäksi aikaa ostanko vai enkö. Minuutissa taisin olla ulkona kopista ja kassan kautta ulos.

Ensi viikolla taidan ehkä uskaltaa käydä siellä uudestaan niin rauhassa saa tutustua tarjontaan. Todella tyytyväinen olen kuitenkin tämän päivän ostokseeni :)

Eräällä koulun kurssilla opin, että itsensä lahjominen (tavalla tai toisella) on erittäin tärkeää säilyttääkseen kunnollisen opiskelumotivaation. Tunnollisena maantieteen opiskelijana teoriaa pitää kuitenkin itse tieteellisesti testata... ;)

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Kesä säilyy sydämessä

Eilen ja tänään on taivaalta tullut oikein roppakaupalla vettä, loskaa, räntää, rakeita, lunta ja ties mitä! Tämä vilukissa huutaa suureen ääneen eiiiiih! Mä rakastan kesää. Silloin on lämmintä ja aurinkoista ja saa syödä jäätelöä ja muutenkin mieli on korkeammalla. Pakko tosin myöntää, että onhan niissä muissa vuodenajoissa puolensa. Syksyn pimenevissä illoissa on ihan mukavaa makailla peiton alla punaviinilasillisesta ja tummasta suklaasta nauttien.

Piristääkseni päivän ankeata tunnelmaa (ja koska tenttikirja oli taas aivan liian hyvä tyyny) selailin huvikseni läpi parin vuoden takaisia Kreetan ja Turkin lomakuvia. Hymy nousi huulille kun palasin mielessäni polttavan kuumille rannoille ja ihaniin maisemiin. Sekaan mahtui tosin pari silmänkulmaan noussutta tippaakin. Kuinka mä kaipaankaan takaisin etelään! Ensi vuonna on pakko lähteä viikoksi valloittamaan maailmaa...

Tässä muutamia kuvia teidänkin piristykseksi! :)








  






Itse en ainakaan näitä katsellessa voi tehdä muuta kuin hymyillä... ;)

 

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

#thatPOWER



Eilen meidän salin ihana jamiohjaajamme järjesti meille mahtavan "yllätyksen" ja päästiin kokeilemaan uusinta BodyJam 66 ohjelmaa kokonaisuudessaan. Olin jo aikoja sitten katsonut tracklistan läpi ja tullut aivan siihen tulokseen, että uusi ohjelma tulisi olemaan aivan mieletön. Neroa, Nicki Minajia, Aviciita ja Armin Van Buurenia sisältävä jamisetti tai biisilista yleensä ei vain yksinkertaisesti voi olla huono!

#thatPOWER on ensimmäiseksi biisiksi nappivalinta kuten myös koreo. Lämppäsarja on hiphoppainotteinen tosin kolmannen biisin koreo muistuttaa mun mielestä tiputanssia. Anteeksi sananvalinta, mutta en vain pysty tekemään sitä pokkana! :D Olin jo pitkään toivonut, että olisi kiva saada kunnollista hiphoppia jamiin ja nyt se kävi toteen. Eipä tota tanssimuotoa muuten turhaan sanota raskaaksi...

Ensimmäisen setin nimi voisi olla Jammin' the rest of my life sijaan Left is right and right is left. Pitkään aikaan ei ole ollut BodyJamissa tuollaista eteen&taakse- liikkumista sekä peilikuvana tanssahtelua. Meno oli varmaan ohjaajan näkökulmasta mielenkiintoinen kun ohjaajan sanoessa oikealla eteen osa porukasta lähtee liikkumaan siihen väärän oikean suuntaan ja tuloksena juostaan melkein toinen toisiamme päin... Kuinka voi ihminen mennä niin sekaisin suunnista? Mutta eipä siinä mitään, naurettiin vatsalihakset kipeiksi samalla. Lauantaina mentiin tämä ekan osuuden toista kertaa ja jo silloin suunnat alkoivat olemaan hieman paremmin hallussa. Kun tekniikka alkaa olla hallussa niin meidän iltadiskossa tulee olemaan aivan mahtavat näkymät kun koko porukka pääsee juoksemaan isossa ringissä ympäri! :)

Toinen jammailuosio on aivan täysi tykki! Aika vaikea koostaa tarkaa koreota kun liikkeet tulevat flashbackina näin ensimmäisen kerran jälkeen, mutta yritetään.. Alussa on paljon hyppimistä ja olinkin sen jälkeen jo aika naatti (varsinkin kun fiksuna tyttönä olin päättänyt vetää jamin alle lämmöksi 4,5 kilsan juoksun, way to go!). Tottakai tässä pääsee helpommallakin, mutta eihän sitä nyt voi jättää liikkeitä ns. puoliväliin?! ;D Lisäksi mukana on edellisen jamin afrosarjan käsiä muistuttava "tuulimyllyliike". Twistausta löytyy ja lisää hyppyjä... Mahtava setti siis jos saitte selvää :'D

Aamun jamit ei tuntuneet olevan mulle tarpeeksi, joten suunnattiin Lauran kanssa illalla jammailemaan kahdestaan salille ja napsimaan muutamia kuvia. Lauran sanoin vedettiin meidän oma osallistujamäärältään hieman pienempi SuperSaturday. Tosin ei yhtään sen huonompi fiilikseltään! ;)

Tsekatkaa alla olevat videot niin pääsette mukaan samaan kylmiä väreitä tuottavaan fiilikseen!


 Sizzleriä


 Lämppäsarjan alkua

Viimeinen setti

Hyvää sunnuntaita kaikille ja aurinkoista alkavaa viikkoa! :)

maanantai 16. syyskuuta 2013

Viikonlopun oivalluksia

Viikonloppu meni töihinpaluun merkeissä ohi aivan liian nopeasti. Sen verran oli tekemistä etten edennyt tenttikirjassa paljoakaan, joten tällä viikolla täytyykin sitten oikein urakalla ottaa kiinni tuota "vajetta". Lauantaina lähdin suoraan töistä käymään serkuillani Porvoon suunnalla ja siellä vietin loppupäivän ihanassa seurassa! Lisäksi olinkin jo odotellut pääseväni metsälle etsimään kantarelleja ja ehkäpä tattejakin. Ajatuksissa oli saada saalista hieman enemmän kuin viime vuonna, jolloin marjojen ja sienien kerääminen jäi hieman vähemmälle kun serkkupojan kanssa rymysin pitkin metsiä... ;)

Tämän vuoden metsäreissun ajoitus oli tosin huono, sillä sadetta ei ollut tullut kunnolla eikä niitä kantarelleja löytynyt kuin pieneen kastikkeeseen :( Tulipa kuitenkin ulkoitua tunnin verran vaihtelevassa metsämaastossa silmät sieniä metsästäen ja kännykällä kuvia napaten. Torstain juoksutreenin jälkeen katselin maastoa aivan erilaisin silmin ja tulin siihen tulokseen, että täytyy joku kerta päästä kokeilemaan juoksua metsässä! Hyvällä onnella voisin nähdä peuroja, sillä niiden polkuja oli metsät täynnä. Sisäinen maantieteilijä ja geologi oli myös erittäin innoissaan maisemanvaihdoksesta.

Muutama herkku pilkisti ujosti sammalien keskellä.

Geologian opiskelija olisi niin halunnut tämän kotipihalleen koristeeksi!

Kun pää ei ollut hautautuneena tenttikirjan välissä niin ehti saada muihinkin asioihin liittyviä ahaa-elämyksiä!
Mulla on jo vähän aikaa tökkinyt Fastin valkosuklaavanukkaan syöminen. Se vaan tuntuu jotenkin aivan liian äklömakealta. Tänään kokeilin sekoittaa sen maidon sijasta piimään ja ai että oli niin hyvää! Juuri sopiva koostumus ja maku kun nappasin sen treenin jälkeen. Tulenko hieman jälkijunassa vai onko kukaan muu kokeillut tätä näin? :D

Viime viikolla tilaamaani Blackrollia (puolikovaa) tuli testailtua viikonlopun aikana oikein olan takaa. Ne jotka ovat tutustuneet edes jonkinlaisen pilatesrullan yms. käyttöön tietävät ne tuskanirvistykset työstäessään "trigger pointseja". Se kuitenkin tekee vain niin hyvää (vaikka edelleen olen sitä mieltä että hieroja on number one tässä!). Nyt kun jälleen oikein kunnolla innostuin kehonhuollosta niin ostin samalla itselleni vartaloharjan BodyShopista kuivaharjausta varten. Kuivaharjaus tapahtuu pyörivin vedoin kohti sydäntä jaloista aloittaen. Sen sanotaan mm.: poistavan kuolleen ihokerroksen, edistävän hiussuonten verenkiertoa ja virkistävän & kiinteyttävän ihoa. Pakkohan munkin on siis kokeilla millainen homma on kyseessä! :)



Miten teidän viikonloppu sujui? Eihän perjantai 13. päivä aiheuttanut pahoja hämminkejä? :D

perjantai 13. syyskuuta 2013

Jälleen niitä kuuluisia ekoja kertoja

Joskus todellakin toivoisi, että kantaisi mukanaan piilokameraa mukanaan vaikka agenttileffojen tyylillä hiuspannassa. Oli meinaan aika hyvä ilme Lauralla, kun kerroin etten koskaan ole juossut kunnon lenkkiä ulkona. Ihan siis tarkennuksena olen kyllä kävellyt, mutta en juossut koko aikaa pitkäkestoista matkaa (niin, tiedän hyi hyi minä!). Kun Laura sitten ehdotti yhteistä lenkkiä eiliselle niin ei siitä voinut kieltäytyä, ei vaikka olin aivan varma kuolemastani viimeistään ensimmäisen kilometrin kohdalla.

Sää oli juuri sopiva juoksulenkille, alun tihkusade virkisti ihanasti oloa. Startin jälkeisistä ekoista minuuteista on pakko todeta se, ettei olo ollut kuin joillain Baywatchin pimuilla. Mun mielestäni kun Laura juoksi gasellin tavoin sulavasti ja mä etenin vierellä - noh aika lailla norsun askelin. Toisaalta tää oli mun ensimmäinen ns. virallinen lenkki, joten ehkä se annetaan anteeksi(?!).

Matkalla mun päivän PT korjaili mun tekniikkaa, antoi hyviä vinkkejä ja vastaili kysymyksiini. Opin paljon asioita joihin en ole tajunnut matolla juostessani edes kiinnittää huomiota! Kädet rentoina, jalkoja ei nosteta ylös, liike lähtee takaosastosta, ylä- ja alamäissä taloudellinen juoksuasento... Alkoi naurattaa ajatus että oonkohan mä näyttänyt ihan joltain Usan armeijan paraatisotilaalta kun oon melkein päinvastoin näitä ohjeita juoksennellut sisätiloissa :D

Tässä todiste siitä, että osaa se norsukin kevyesti kulkea!


Kuusi kilometriä puristettiin 41 minuuttiin. Tasaista vauhtia mentiin oikeastaan koko matka, viimeisellä pätkällä otettiin kunnon spurtti. Onnistuin pysymään pystyssä vaikka etureidet meinasikin lopettaa yhteistyönsä sen rutistuksen aikana. Lenkin jälkeinen fiilis oli sekoitus onnistumisen tunnetta ja epäuskoa. Mä siis aivan oikeasti juoksin äsken melkein kuuden kilsan lenkin ja vielä olen elossa...?! Jälleen tuli todistettua, että kaikkeen sitä ihminen pystyy kun vain niin uskoo. Tässä tapauksessa tosin Laura hoiti sen uskomisen..

Tänään takamuksen kohdilla on ollut oloja eilisestä ja cardiospinning sujuikin aika mielenkiintoisesti. Onneksi mun Navy SEAL treenissä ei ollut juoksua tällä viikolla. Teknisen puhtaasti jalat alhaalla olisin juossut madellut todennäköisesti :D Palkkaritestiin tämän päivän treenirupeaman jälkeen pääsi ensimmäistä kertaa juuri kaupan hyllyille ilmestynyt Gainomax uutuus, jonka hiilareiden määrä on vähentynyt rutkasti. Yhdessä purkissa hiilareita on siis 19 g (tavallinen Gainomax sisältää 40 g) ja proteiinia 21 g. Ja on muuten todella hyvää! :)

Tämän päivän makuna oli päärynä. Kiitos Steffin blogin löysin tämän!

Hyvää viikonloppua kaikille! Itse vietän sen palaamalla kesälomalta töiden ääreen :)

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Tarvitsee se hyljekin venyttelyä...

Tänään pääsin ihan ihmisten aikoihin lähtemään liikkeelle kun luento kampuksella alkoi vasta kahdeltatoista. Olin ajatellut nautiskella kävelystä bussipysäkille ihanassa lämpenevässä ilmassa, mutta toisin kävi kun jäin lellimään koiraani ja siitä sitten tuli kiire lähtö. Eipä se bussi tosin aikataulun mukaisesti tullut ja sainkin sellaiset kaksikymmentä minuuttia hengailla kyytiä odotellessa...

Pelkän seisoskelun sijaan päätin käyttää ajan hyödykseni venyttelemällä. Tuossa ajassa ehdinkin kevyesti, mutta perusteellisesti venytellä läpi kropan lihakset. Aivan eri tavalla heräsi uuteen päivään kun keskittyi tuokion verran kunnolla kehonhuoltoon näin "aamusella". Autoilijatkin saivat osansa kun pyrstö heilui ja ilmeet olivat mitä olivat. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan! :)

Ja nyt sitten siihen itse asiaan...

Kuva



Kuva


 Nyt kun pääsitte näin alas niin jatketaan jälleen. Niille tiedoksi, jotka eivät tiedä kuka yllä oleva henkilö on (joilloin teidän sivistyksessänne on hikisen lihaksikkaan kuuma iso aukko), hän on Hawaii 5-0 sarjan ja saman nimisen poliisin erikoisyksikön johtaja Steve McGarrett (Alex O'Loughlin näyttelee). Tästä sarjasta pystyisin jauhamaan vaikka kuinka pitkään, mutta se minkä takia tätä postausta kirjoitan on, että Steve on taustaltaan Navy SEAL. Sarja sai minut kiinnostumaan enemmänkin tästä Usan laivaston erikoisjoukosta ja monia tunteja on jo tullut vietettyä näistä laivaston hylkeistä lukien.

Navy SEAL:ien työnkuva on hyvin fyysinen ja kropan täytyy olla mielettömän hyvässä kunnossa koko ajan operaatioista selviytyäkseen. Selailin läpi erilaisia treeniohjelmia ja päätin haastaa itseni kokeilemaan Navy SEAL treeniä, jolla alokkaita valmennetaan läpäisemään lopputesti. Kyseinen treeni koostuu viikottaisista juoksutreeneistä, PT eli fyysisistä treeneistä sekä uintitreeneistä. Tarkemmat tiedot löytyy täältä.


Aivan samanlaisena en treeniä alkanut heti toteuttamaan (sen verran järkeä löytyy!), vaan muokkasin siitä omanlaiseni hyljetreenin. Ensinnäkin jätin uimisen pois ja korvasin sen spinningeillä yms. Käännettyäni tuon mailin 8:30 pacen huomasin sen tarkoittavan 5:17 kilometriä kohden. Aloitin vasta juoksemisen tämän treenin myötä, joten pikkuhiljaa aion edistyä tuohon 5:17 minuutin aikaan kilometriä kohden. Punnerrukset teen naisten versiona polvet maassa ja leuanvedot avustettuna.

Tällä hetkellä olen puolivälissä viikkoa kolme. Treeniohjelma lupaa nopeita tuloksia ja jo tässä vaiheessa voin todeta saman. Parissa viikossa jo olen päässyt juoksutekniikkaan mukaan ja kestävyys on ollut nousussa. Enkä ehkä enää näytä päättömältä kanalta juoksumatolla...? Säännöllinen leuanvedon harjoittelu on tuottanut tulosta, vaikka en voikaan ylpeillä saavani puhtaasti niitä tehtyä. Vielä! Ennen tämän treeniohjelman aloittamista en pystynyt tekemään yhtäkään "kunnon" punnerrusta alaselän kipuilun takia. Tänään treenin päätteeksi päätin kokeilla huvikseni nenän pikaisen kirurgian uhalla punnerrusta suorin jaloin. Tätä onkin kiva päästä hehkuttamaan: Sain tehtyä viisi kunnon syvää ja teknisesti puhdasta punnerrusta ilman selän kettuilua!

Mikään ei ole sen parempaa kuin huomata pystyvänsä ylittämään itsensä! :)
Päivitän jatkossa kehittymistä tämän workoutin osalta.

PS. Aamun jumppapelleily ei jäänyt pelkästään kropan hellään herättämiseen, vaan sain myös aikaiseksi kivan treenin. Tästä postausta luvassa pian so stay tuned ;)

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Keveä päätös viikolle

Yliopiston ensimmäinen viikko on takana ja sen huomasi stressitasosta. Kuinka se voikaan heittää tollaista vuoristorataa? Mukava vastaus löytyi HeiHeian tilastoja tarkastellessani: tällä viikolla on tullut treenattua 11 tuntia. Taitaa olla mun ennätys vähään aikaan! Päivällä koulussa kandia pelkäävä tyttö rauhoittuu hyvin, kun suuntaa illalla salille :)

Otsikko on siis lähinnä ironinen. Tänään piti olla lepopäivä, mutta... Aamulla huomasin lupaavani mennä Lauran cardiospinningiin illalla ja että mun koiran lääke oli päässyt loppumaan. Niin ja autoa ei siis ollut käytössä. Pyörän selkään siis ja menoksi! Ensiksi polkiessani ärsytti, sillä olin ollut täysin valmistautunut lepopäivään, mutta aivan ihana ulkoilma sai hymyn pian huulille. Viimeistään siinä vaiheessa oli suu messingillä, kun apteekissa käytyäni pysähdyin jäätelökioskille ja nappasin loppuunmyynnistä kesän viimeisen jäätelöannoksen. Auringonpaisteessa ja juuri sopivan tuulenvireen heilutellessa hiuksia mieli lepäsi. Tankkaus oli tarpeen sillä tämän päivän saldoksi tuli 23 kilometrin pyöräily ja 45 minuutin hikoilu spinningissä. Illalla ei minkäänlaisesta huonosta mielestä ollut tietoakaan :)

Viimeisiä viedään ;)

Tänään mulla oli before-treeniruokana jotain aivan uutta mitä oon halunnut kokeilla jo pitkään: leivitettyä kesäkurpitsaa! En jaksanut alkaa etsimään reseptiä internetin ihmeellisestä maailmasta ja keksin siis itse ainekset, joten tarkkoja määriä en osaa tässä sanoa :D Tykkäsin todella paljon annoksesta, joten ajattelin tässä jakaa reseptin ja se menee näin:


Nappaa kesäkurpitsa kaupasta tai takapihalta ja viipaloi se noin sentin paksuisiksi siivuiksi. Mitä ohuemmat viipaleet, sen nopeampi paistaa!

(Oliivi)öljyä paistamiseen, leivitykseen tarvitset korppujauhoa, suolaa ja mausteita oman maun mukaan. Itse nappasin hyllystä sisilialaisen pippurisekoituksen.

Sekoita kuivat aineet ja vatkaa kananmunan rakenne rikki. Pyöritä kesäkurpitsaviipaleet kauttaaltaan ensin kananmunassa ja sitten leivitteessä. Paista pannulla kunnes viipaleet ovat kypsiä sisältä ja päältä ihanan rapeita. Voilà leivitetyt kesäkurpitsat ovat valmiita!

Viipaleita voi napsia sellaisenaan tai rakentaa niistä ruoka-annoksen lisukkeiden kera. Kuvan annoksessa kesäkurpitsan lisänä on couscousia, aurinkokuivattuja tomaatteja sekä vesimelonia.

Enjoy! :)

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Piristeiden käyttö on mahtavaa

Sallittujen sellaisten. Tässä tapauksessa kyseessä on siis kofeiini.

Ne, jotka tuntevat mut tietävät etten ole mikään kahvin ystävä. Toisin sanoen en juo kahvia ollenkaan. En ole koskaan oppinut sitä juomaan ja käytän sitä ainoastaan leivonnassa. Mokkapalat ei olisi mitään ilman kahvilla höystettyä kuorrutetta. Se kuorrute on kyllä hyvää sellaisenaankin kröhöm...

Takaisin asiaan. En siis oikeastaan nauti kofeiinia muuta kuin Batteryn muodossa silloin tällöin, viikonloppuisin varsinkin. Asianlaita hieman muuttui kun Starbucks toi juomansa kaupan hyllyille. Usan visiitilläni vuosi takaperin ihastuin täysin Starbucksin taivaallisuuksiin ja jäin kaipaamaan niitä kotiin palattuani. Nämä Suomeen tuodut pienet kahviherkut parantavat siis mukavasti tuota ikävää. Ja ihan tarkentaakseni pystyn laskemaan nuo nauttimani "mini-Starbucksit" yhden käden sormilla :D Tänään koulusta päästyäni olo oli aika nuutunut ja kaupassa kulkiessani maitohyllyn ohi mukaan tarttuikin Caramel Macchiato.



Maistoin tuota herkkua nyt ensi kertaa ja täytyy sanoa, että hyvää oli! Jos ette siis ole koskaan kokeilleet näitä Starbucksin kahveja tai olette samassa tilanteessa kuin minä, niin kehotan oikein lämpimästi (tai ehkä mieluumminkin kylmästi!) kokeilemaan. Veikkaan, että jokaiseen makuun löytyy jotakin. Kahveja kun on tarjolla Skinny Lattesta Frappuccinoon. Tietenkin jos viitseliäisyyttä löytyy niin Helsinki-Vantaa lentokentän Starbucksissa voi myös piipahtaa. Helsingin keskustakin on saamassa oman kahvilansa jossain vaiheessa, millään ei malttaisi odottaa!

Nyt seuraa pieni arvoitus. Mitä käy ihmiselle, joka ei juo yleensä kahvia ja vetää tuollaisen kofeiinipaukun (103mg/purkki) tyhjään vatsaan pienessä ajassa? Tähän voisi vastata vaikka kuinka monella tavalla, mutta itse sanoisin että hyvin mielenkiintoisesti. Luennon tuoma unisuus häipyi tuosta vain eikä paikallaan voinut istua muutamaa sekuntia pidempään. Tähän kun lisäsi kunnon salitreenin niin tuloksia voisi ehkäpä sanoa huvittaviksi. Matolla juostessa oli pakko laittaa lisää vauhtia koneeseen vaikka meinasin jo tippua hihnalta, leukojenvetoa harjoittelin sen verran intensiivisesti ettei huomenna mennä tekemään salille ainakaan yläkropan treeniä ja spinning sujui melkoisen vauhdikkaasti tavallista suuremmilla vastuksilla. Pitäisiköhän sitä siis jatkossa opetella nauttimaan tietty annostus kofeiinia päivittäin? :D

Miten on teidän kahvinjuonnin laita? 
Olisiko vinkkejä miten kahvin makua vierastava pääsisi alkuun?

maanantai 2. syyskuuta 2013

Here we go again

Olo oli melko tarkasti tällainen aamulla herätyskellon soidessa viiden jälkeen:



Ai miksi? Koska yliopiston kolmas vuosi alkoi tänään! Kesälomahan alkoi vasta ja nyt se on ohi?! Kolmas vuosi tuo tullessaan geologian aineopintoja, maantieteessä erikoistumista, tenttejä... Niin ja kandin! Kauhun sekaisella mielenkiinnolla odottelen mitä tämä lukuvuosi tästä oikein tulee. Osa opiskelijoista kun kertoo kandin olevan aivan kauhea, toiset taas vannovat sen olevan aivan piece of cake varsinkin jos vertaa graduun. Ota tuostakin nyt selvää! 

6:15 pysäkillä bussia odottamassa.

Varmat koulun alkamisen merkit!

Kampukselle marssiessani olo oli tänään melko jännittynyt. Onneksi päivä alkoi kevyesti vain yhdellä luennolla. Mikäs sen mukavampaa kuin mennä maanantaiaamuna kahdeksalta kideoptiikan johdantokurssille...? ;) Täytyy myöntää, että puoliksi nuokkuen toi luento meni. Mun mielestä kurssien ensimmäiset luennot on vaan niin turhia kun oppiminen ei ala heti... Heräsin ja sytyin oikein kunnolla vasta, kun luennon jälkeen suuntasin kampuskirjastoon. Nappasin mukaani pari mielenkiintoista (tiiliskivi)poistokirjaa ja kävin kuolaamassa tenttikirjaosiota, joista mun liimanäpit nappasi heti mukaansa pari tentattavaa opusta.

Ahneella on veemäinen loppu vai miten se menikään...?

Tosi mahtavaa, että tää eka koulupäivä alkoi näinkin rennosti. Tuli ehkä hieman turhaa hermoiltua, mutta minkäs sille luonteelleen voi... Illalla piti tottakai päivän kunniaksi mennä pitkästä aikaa Sh'bamiin, johon sain houkuteltua seuraksi myös HMR oloja potevan Lauran. Sillä se lähtee millä on tullutkin right...? ;)


Vauhdikasta alkavaa viikkoa kaikille! :)