Eka kerta takana

Moni varmaan tämän tietääkin, mutta sanonpa sen kuitenkin: Mä rakastan spinningiä! Hyvä musiikki tuo ihanan fiiliksen ja biiseihin alkaa suhtautua jotenkin eri tavalla. Tutut spinnaajat ja mahtava ohjaaja tsemppaa jaksamaan loppuun asti ja ylittämään itsensä. Voi polkea vuoden ympäri ilman pelkoa rankkasateesta tai jäisistä teistä. Ja ennen kaikkea rakastan ehkäpä kierolla tavalla sitä halvatun poltetta alakropassa kun tunnin aikana piiskaa itseään uusiin sfääreihin ja tunnetta kun ei meinaa saada jalkoja irti pyörästä, siitä ankkakävelystä puhumattakaan (portaiden nousemisen ja laskemisen tyyliä en osaa/kehtaa edes selittää).

Parisen vuotta sitten aloitin spinningin kokeilun basic-tunneilla ja jäin heti koukkuun. Aluksi järkytyin aivan tajuttomasti siitä kuinka paljon ihminen voi hikoilla alle tunnin aikana tai siitä kun seuraavana päivänä ei vain yksinkertaisesti pystynyt istumaan. Kuitenkaan ei tarvittu sitä viittä kokeilukertaa rakastumiseen vaan yksi riitti. Vieläkin hymyilyttää kun ohjaaja tuli muutaman spinningtunnin jälkeen sanomaan mulle henkilökohtaisesti, että voisin siirtyä jo cardioon kun kuulemma musta näki että energiaa riittää :)

Ja sen jälkeen!

Fiilis ennen spinua...

Tänään mulla tuli vaihteeksi eteen se kuuluisa eka kerta. Kaveri ohjaa heinäkuun ajan meidän salin maanantain PowerRacet, joten uskaltauduin vihdoin ja viimein kokeilemaan kyseistä tuntia. Näillä tunneilla mennään maksimi- ja vauhtikestävyyden ylärajoilla (ja ylikin) miltein koko tunnin ajan. Tunnin mittaisessa setissä oli välissä kaksi vaihtoehtoista palauttelua, muuten tykitettiin täysiä. Spinningsaliin astelin sellaisessa ounou-fiiliksessä kun olin jo ehtinyt aiemmin päivällä polkea työ- ja salimatkaa kymmenen kilometrin verran vastatuuleen. Mahtava musiikki ja sitäkin mahtavampi ohjaaja Laura tsemppasi ja psyykkasi kuitenkin koko tunnin ajan repimään itsestään 110% irti. Yllytyshulluna oli tietenkin ne palautuksetkin pakko jättää pois välistä. Kuusikymmentä minuuttia oli aivan liian nopeasti ohi. Vaikka takalisto oli aivan tulessa, ojentajat arkoina ja päässä hieman pyöri niin olo oli sanoinkuvaamaton! Mikään ei voita sitä tunnetta kun tietää antaneensa kaikkensa ja voittaneensa itsensä :)

Kotiin päin pyöräillessä hymyiltiin auringon kanssa kilpaa!

Spinning tuntuu olevan monelle melko mustavalkoinen liikuntamuoto. Joko sitä rakastaa tai sitä vihaa. Kannattaa kuitenkin antaa sille mahdollisuus ja kokeilla spinua uudestaan vaikkei olisi pitänytkään siitä vähän aikaa sitten. Eri ohjaajien tunteja kokeilemalla voi löytyä itselleen oikea match ja "kilpakumppanin" kanssa hikoileminen on aina kaksin verroin hauskempaa! ;)