torstai 31. heinäkuuta 2014

Lintsireissu

Alkuviikko on kulunut hujahtaen kun olen käynyt töissä sekä riehunut serkkuni kanssa, joka tuli kylään muutamaksi päivää sunnuntaista torstaihin. Eilen kun olin vapaalla, niin lähdettiin viettämään aurinkoista päivää Linnanmäelle. En edes muista milloin olen siellä viimeksi ollut... Kymmenen vuotta sitten? Työkaveri ehtikin jo nauraa kuinka "outo" mä olen kun en joka kesä käy jossain huvipuistossa. Jotenkin se on vain päässyt unohtumaan...


Mentiin Linnanmäelle heti sen avautuessa yhdeltätoista. Jonoja ei tuolloin vielä ollut ja päästiinkin ensimmäisiin laitteisiin todella nopeasti. Päivä kuluikin laitteita kiertäessä, nauraessa ja jutellessa. Vaikka aurinko paistoi ja paahtoi niin ei annettu sen haitata vaan mentiin ympäriinsä kuin pikkulapset. Muistin Linnanmäen olevan todella iso, mutta ei se sitä loppujen lopuksi ollutkaan. Laitteita toki löytyi vaikka kuinka paljon. Tosin viime käynnistä on ollutkin aikaa...

Välillä oli pakko pysähtyä tankkaamaan, että jaksettiin jatkaa matkaa. Kaloreita en todellakaan miettinyt vaan otin tämän eräänlaisena "bulkkipäivänä". Jos nyt kerran kymmenessä vuodessa käy... Tai ihan sama: roskaruoka ja huvipuisto nyt sattuvat mun mielestä vain kuulumaan yhteen! :D

Ne ei ole makkaraperunat jos niissä on nakkeja!


Päivä hujahti nopeasti ja energiaa tuntui riittävän vaikka muille jakaa. Jaksettiin kiertää Linnanmäkeä ympäri, ympäri ja yhä uudestaan ympäri. Pakko kuitenkin myöntää, että illalla oli aika nuutunut olo auringossa oleskelusta ja jalat kipeänä kävelystä. Mutta oli se niin sen arvoista. Ennen kotiin palaamista mä ja serkku haettiin kaupasta yksi purkki Ben&Jerry's jäätelöä ja tuhottiin se telkkua tuijotellen. Täydellinen päätös hyvälle päivälle!


Kuinka moni on tänä kesänä käynyt jossakin huvipuistossa? 
Käyttekö tekin joka kesä vai kerran muutamassa vuodessa?
Heh tai kerran kymmenessä niin kuin allekirjoittanut...? :D

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Kesäloman alkaessa olin ihan sitä mieltä, että tästä tulee ihan ultimate treenikesä. Treenaan, treenaan ja treenaan vaan! Nyt parin kuukauden jälkeen on olo tuon tavoitteen suhteen hieman puolinainen. Toukokuun loppu ja kesäkuun alkuviikot menivät treenien suhteen hyvin. Puntin puolella ei tullut niin paljoa huhkittua, mutta ryhmäliikunnoissa kävin suhteellisesti enemmän kuin alkuvuodesta. Ja paljon suuremmalla energialla! Kesäkuussa aloin lisäksi käydä kunnolla töissä ja kun olen sitä tyyppiä joka painaa satanen lasissa ja hikoilee jopa maitokaapissa niin työpäivät olivat hyötyliikunnallisesti hyviä.

Harmittavassa "suvantovaiheessa" olen ollut siitä asti kun mulla alkoi töistä kesäloma. Sain keuhkoputkentulehduksen ja siitä jälkiharmina revähtäneen kyljen. Harmituksen ja ärsytyksen määrä on ollut suuri. Sairaslomakin meni kotona pyöriessä ympyrää kun en tiennyt miten päin olisin ollut. Kaikkea olisi tehnyt mieli tehdä ja mitään ei olisi saanut tehdä. Kun olisi edes osannut rentoutua ja maata vain paikallaan koko sen ajan, mutta kun luonne on mikä on...

Nyt vihdoin ja viimein olen alkanut käymään kunnon lenkeillä ulkoilmassa. Juoksua en siis ole paljoa harrastanut, sillä pelkkä nopeatempoinen kävely on riittänyt saamaan hien virtaamaan oikein kunnolla. Kuka nyt haluaisi työpäivän jälkeen lähteä sisälle hikoilemaan kun voi nauttia aurinkoisesta säästä? Sään lisäksi mulla on ollut toinen hyvin tärkeä syy käydä lenkillä mieluummin kuin salilla rautaa nostelemassa. Syy on nimeltään Helsinki MidNightRun. Lupasin Lauralle osallistuvani siihen jo viime vuoden puolella, osallistumismaksu maksettiin alkuvuodesta ja siitä asti olen yrittänyt valmistautua tuohon "koitokseen". Koitokseen todellakin, koska en ole koskaan juossut noin pitkää lenkkiä. Tai yleensäkään harrastanut kunnolla juoksua.

Tuo juoksutapahtuma on tuntunut koko aika niin kaukaiselta. Sehän on vasta joskus syksyllä? Hups vaan ja huomaan sen olevankin jo kuukauden kuluttua... Apua :D Nelisen viikkoa aikaa muuttaa itseni juoksijanalusta kymmenen kilometrin pinkojaan. Mission impossible? Not! Onneksi olen yllytyshullu hullujen asioiden suhteen, joten tämä haaste otetaan vastaan mielellään. Periksiantaminen ei kuulu mun luonteeseen vaikka mistä olisi kyse.

Nyt olen suunnitellut (kovasti ainakin yrittänyt) itselleni juoksutreenikalenterin, jolla boostaan itseni sille tasolle että selviän kymmenen kilometrin juoksusta hengissä maaliin asti. Tavallisten salitreenien lisäksi seuraavien viikkojen ajan käyn lenkillä kolmesta neljään kertaa viikossa. Alla ovat treenien sisällöt, fiiliksen mukaan järjestelen niitä viikoittain ja niin että kroppa ei totu tiettyyn järjestykseen:

1. lenkki: Perus kävelylenkki, kuitenkin niin että hikoilen.
2. lenkki: Intervallityyppinen lenkki, pätkä maksimivauhdilla ja kävellen. 
3. lenkki: Kestävyyttä hölkkäämällä koko lenkki.
(4. lenkki: Reipasta kävelyä, hölkkää ja juoksua fiiliksen mukaan.)

Miltä kuulostaa? Luuletteko, että tälläisellä aikataululla ja järjestelyllä onnistuu?
Itse aion ainakin yrittää ja katsotaan miten käy! :D

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Smoothiekesä!

Viime viikolla syömiset tuntuivat menevän enemmän kuin putkeen. Tulin kylläiseksi pienestäkin määrästä ruokaa ja annoskoot pysyivät hallussa. Herkkuja ei tehnyt yhtään mieli eikä niitä tullut syötyä. Viikonloppuna tuli hieman reviteltyä kun pääsin laivan buffettiin ensimmäistä kertaa pariin vuoteen. Ähkyltä vältyin kuitenkin kun söin tarpeeksi hitaasti. Ensimmäistä kertaa ikinä taisinkin syödä heti alkupalaksi salaattia!

Tää viikko tuntui alkavan hieman toisella tavalla. Liekö vielä jäänyt viikonlopulta univelkaa, sillä vaikka menin iltavuoroon töihin niin olin aika väsynyt. Ja makeannälkä oli päällä jo heti aamusta. Ruokatauolle mennessäni huomasinkin jo makeannälän nousseen jo ärsytyskynnykselle asti ja kipaisin tauolle pakastealtaiden kautta. Suklaata ei olisi tehnyt mieli eikä jäätelöä. Hetken mietin ottavani mehujään, mutta mikään niistä ei tuntunut oikein sopivan mun makeannälkääni (ja siihen ettei viikolla syödä herkkuja!). Muistin pakastekaapissa olevan kesäuutuuden -Del Monten vadelmasmoothien- ja nappasin yhden paketin mukaani.

kuva

Kolmen smoothiepuikon pakkauksella oli hintaa 4,69 euroa. Hieman kirpaisi maksaa kassalla kun ei tiennyt mitä odottaa. Mutta sanon vaan että kannatti! Niin ihanan makuista ja samettisen tuntuista. Paljon parempaa kuin mikään mehujää ikinä! Smoothie suli ihanasti suussa ja oli juuri sen makuista kuin olisi itse tehnyt. Ja mikä parasta: yhdessä kappaleessa on vain 81 kaloria! Lisäksi se ei sisällä keinotekoisia värejä, aromeja tai lisäaineita.

Del Monten smoothie -joko vadelma tai mango- on siis täydellinen valinta jos haluaa herkutella mahdollisimman vähin kalorein. Tuote on myös rasvaton, maidoton sekä laktoositon. Sopii parhaiten nautittavaksi auringonpaisteessa hyvässä seurassa ;)

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Wiikonloppua!

Töissä on oltu viimeiset kolme päivää ja kyllä se kylki taitaa alkaa parantumaan. Vielä en salin puolelle ole lähtenyt hullun lailla heilumaan, mutta hiki on saatu pintaan pitkillä lenkeillä. Miksi ihmeessä mä muistan vasta nyt kuinka ihania tollaiset yksinäiset kävelyreissut luonnossa onkaan? No parempi myöhään kuin ei milloinkaan vai mitä :)

Nyt viikonloppuna noi kävelylenkit vaihtuu muunlaiseen ulkoiluun. Lähden tyttöporukalla (ihan liian) pitkästä aikaa risteilylle tuulettumaan. Mennään ihan limusiinilla satamaan asti, saadaan siinä samalla päivitettyä kuulumiset skumppaa juoden. Ihana viikonloppu siis tulossa! Laivalla meillä on varattuna buffetpäivällinen heti ensimmäiseen kattaukseen. Ehditään makailla pahimmat ähkyt pois ennen kuin laittaudutaan ja lähdetään baanalle. Samalla tulee juhlittua omat synttärit. Täytin viime viikon perjantaina 25 vuotta. Ja jep mun syntymäpäivä on tosiaan mun nimipäivänäkin hah!

Pidemmittä puheitta toivottelen teillekin oikein ihanaa viikonloppua! Lähden tästä panikoimaan/pakkailemaan (kuinka voi oikeasti olla näin vaikeata miettiä mitä pitää ottaa itsensä lisäksi laivalle mukaan?) :D

kuva

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Levottomat jalat

Venähtäneen kyljen takia pitkä sairasloma sujui aika paljolti liikkumatta. Lähinnä murjotin vain telkun edessä ja ravasin ympäri taloa. Saikun jatkuessa toi ravaaminen vain lisääntyi ja lisääntyi. Salilla käymisestä ja liikkumisesta on tullut niin iso osa mun elämää, että kun sen lopetti yhtäkkiä kokonaan niin kärjistäen järki meinasi mennä. Koko aika olisi haluttanut tehdä juuri sellaista hyppyjumppaa tai tappotreeniä rautojen kanssa, joita ei tietenkään saanut.

Maanantaina heräsin yhtäkkiä tuosta "murjotuskoomastani" ja päätin lähteä lenkille. Tunnin mittainen kävelylenkki raikkaassa ulkoilmassa ajatuksia puiden kuulosti hyvältä idealta. Ja sitä se muuten olikin! Auringonpaisteessa tehty kävelylenkki toi hien ihanasti pintaan pitkästä aikaa. Vielä en uskaltanut lähteä juoksemaan, sillä kylki on hieman arka. Ajatuksia mun päässäni kulki lenkin aikana tasan nolla, mikä olikin toisaalta hyvä. Tunnin mittainen meditaatio oli paikallaan mun ylikuumentuneelle pollalleni. Stressaavat asiat eivät ratkenneet, mutta pääsin hetkeksi niistä irti.

Samanlaisen setin heitin eilen ja nyt arvon jospa tänäänkin lähtisin. Tälläisissä maisemissa kelpaakin kävellä eikö vain? :)


Jaloista vielä sen verran, että tänään vihdoin ja viimein vein räpyläni (mulla on laskeutuneet jalkaholvit ja kaarta ei nimeksikään) Mehiläisen fysioterapeutille näytettäväksi. Oli aika hurjan näköistä kun fysioterapeutti esitteli mulle jalkani virheasennon ja millainen sen kuuluisi oikeasti olla. Osaltaan mun jalkani muoto on perittyä, mutta osaltaan se johtuu lihasten epätasapainosta. Sain kotitehtäväksi harjoitteita, joita mun pitää tehdä 1-2 kertaa päivässä joka päivä. Kuukauden kuluttua on kontrollikerta ja sitten näen onko niistä harjoitteista ollut apua :)

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Jaksamisia

Kesäloma loppui ja työt alkoivat. Työ tosin vaihtui heti toisena päivänä sairaslomaan. Olin lomalla yskiessäni onnistunut reväyttämään kylkeni/saamaan pienen hiusmurtuman kylkiluuhun. Sanomattakin selvää ettei kylki tykännyt sitten yhtään lavojen purkamisesta ja tavaroiden nostamisesta. Röntgenillä ja verikokeilla lääkäri varmisti vielä ettei mistään pahemmasta ole kyse.

Gramman vahvuista panadolia ja kylkeä ärsyttävien liikkeiden välttelyä ensi viikkoon asti oli lääkärin määräys. Niillä tää vaiva toivottavasti paranisi nyt vihdoin ja viimein. Mun olisi tosin tehnyt mieli kysyä jotain vahvempaa hermojani varten, kun en todellakaan ole sitä tyyppiä joka osaisi vain maata paikoillaan ellen ole oikeasti olisi esimerkiksi niin kuumehöyryinen. Koko ajan mietin mitä sitä seuraavaksi voisi tehdä ennen kuin tajuan etten oikeasti voi tehdä mitään. Tarkemmin sanoen en saa tehdä mitään, että paranisin

Kouluhommia stressatessani unelmoin, että kesällä vietän ainakin yhden päivän kokonaan nukkuen ja leffoja katsoen. Ilman huolta, stressiä ja etenkin ilman huonoa omatuntoa. Nyt kun sitä yritän niin ei. Kierin vain tuskissani sohvalla kun en saa tehdä mitään. Jospa siivoisin? Ei saa. Haluan treenata! Ei saa. Haluan tehdä ihan mitä vaan fyysistä! Oho ei edelleenkään saa. Huono omatunto kolkuttelee kun "en saa mitään aikaiseksi". Kiero mieli... :D

Onko muilla samoja "vaikeuksia" sairaslomalla? Kehittelettekö koko ajan jotain tekemistä vai osaatteko ottaa lungisti ja olla vain? Vaikka maata koko päivän pyjama päällä sängyssä ja unelmoida seuraavasta ulkomaanmatkasta? Kommentteja otetaan vastaan mielellään. Lisäksi, jos teillä on jotain ideaa mistä voisin kirjoittaa niin olen enemmän kuin onnellinen. Oma mieleni on täällä hetkellä aika tyhjä kun murjotan tän kylkeni takia... :/



tiistai 8. heinäkuuta 2014

Reissua reissun perään

Kahden viikon kesäloma alkaa olla jo lusittu ja tänään onkin viimeinen päivä vapaata ennen töitä. Toissaviikkoinen Lontoon reissu ei jäänyt ainoaksi kesälomareissuksi, sillä viime viikolla olin kylpylälomalla hyvän ystäväni kanssa. Suunnattiin neljäksi päiväksi Tallinnaan Kalev Spahan. Hieman erilainen reissu kuin Lontoon reissu tuo oli, sillä meidän tavoitteena oli ottaa mahdollisimman rennosti. Ilman aikataulua ja stressiä mistään. Kuinka voi olla niin vaikeata vain olla ja nauttia olostaan kysyn minä?

Neljä päivää kului kuitenkin aivan mahtavasti hotellihuoneessa maaten, välillä kaupungilla kävellen sekä hyvästä ruuasta ja seurasta nauttien. Yhtenä päivänä peuhattiin hotellimme vesipuistossa ja täytyihän sitä wellnes-keskuksen intialaisesta päähieronnasta ja klassisesta hieronnasta käydä nauttimassa myös. Kaiken kaikkiaan mahtava reissu! Kroppa ja mieli lepäsivät kunnolla. Nyt sitä jaksaa taas porhaltaa seuraavat viikot töissä. Tai no aikaiset aamuheräämiset eivät ainakaan vielä innosta... ;D