lauantai 25. heinäkuuta 2015

Style

Olen viime aikoina oikein kunnolla innostunut Polyvorella tekemään erilaisia asukollaaseja. Vaatteita ja asusteita löytyy joka makuun. Lisäksi erilaisia "kollaasipohjia" on valmiina kyseisellä sivulla vaikka kuinka paljon. Aikaa hurahtaa väkisinkin tunteja kun keskittyy tyylien ihmeelliseen maailmaan.

Tässä muutama valikoitu kollaasi tuotoksistani.

Enjoy!





tiistai 21. heinäkuuta 2015

Älä jätä parasta ystävääsi!

“If you’re going to make a dog a part of your family, then make him a part of your family. 
Don’t treat him like you wouldn’t treat someone you cared about or someone you loved.”
 - Tyrann Mathieu

Suomessa ei olla tänä kesänä helteitä nähty niin paljoa etteikö niitä voisi yhden käden sormilla laskea. Itse odotan vielä kärsivällisesti josko heinäkuun loppu tai edes elokuu toisivat kunnon helteet tullessaan. Jos saisin päättää niin Suomessa olisi ainakin puolet kesästä kuuma intiaanikesä. Tähän kesään mahtuisi vielä monta hellepäivää eikö niin?

Kuumasta eivät kaikki kuitenkaan pidä. Tässä en tarkoita vain ihmisiä, vaan myös nelijalkaisia karvakamuja. Tänä aamuna oli tavallista kuumempi kun menin yhdeksän aikaan aamulla kävelyttämään koiria ja kymmenen vuotias tiibetinspanielimme läähätti tavallista enemmän. Uudet hajut houkuttivat herraa, mutta askellus sujui tavallista hitaammin aurinkoisella tiellä.

Joka kesä mun verenpaineeni nousee pilviin kun luen kuinka ihmiset ovat jättäneet koiransa autoon lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. Yleensä niin etteivät ikkunat ole auki ja vielä ilman vettä. Lopputuloksen voinee arvata, välillä tosin on ilahduttavaa lukea uutisia joissa on saatu koira pelastettua viime hetkellä... En mitenkään voi tajuta kuinka ajattelemattomia ihmiset voivat olla. Hellepäivänä koiralla on kuuma jo ulkona vaikka tuuli hieman viilentäisi, mutta vielä suljetussa tilassa auringon porottaessa? 

Nyt alussa olevaan lauseeseen palaten. PETA teki videon yhteistyössä ammattilaisen amerikkalaisen jalkapallonpelaajan Tyrann Mathieun kanssa varoittaakseen kuuman auton vaaroista. Videolla Tyrann Mathieu lukittautuu aurinkoisena hellepäivänä autoon ilman vettä ja yrittää selvitä mahdollisimman pitkään. Seuratkaa alla olevalta videolta miten hänen käy.


Videota saa ja kannattaa jakaa ihmisten tietoisuuden lisäämiseksi. 

Ja muistakaa: Ihminen pääsee autosta ulos, koiralla ei tähän ole mitään mahdollisuutta! 
Jos näette kuumana päivänä koiran lukitussa autossa, yrittäkää saada yhteys omistajiin ja soittakaa hätänumeroon älkääkä lähtekö paikalta ennen kuin apu saapuu!

Karvaturrit ystävineen kiittävät teitä! :)

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Rock smash gym

Käydessäni shoppailemassa en ole sen enempää koskaan miettinyt mikä mun tyyli sinänsä olisi. Varsinkaan nyt kun en niin usein ole käynyt vaatekauppoja kiertelemässä... Nappaan vain mukaan sellaista mikä sattuu miellyttämään silmää. Kaverien kanssa tulee kokeiltua erilaisempia vaatteita kuin yleensä, etenkin Lauran kanssa joka tyrkkää mulle aina käteen sellaisia vaatteita, joita en yleensä edes ajattelisi kokeilevani. Mikä on hyvä, sillä usein olen yllättynyt positiivisesti kun joku avartaa mun putkikatsettani.

Lukiosta eteenpäin -ennen treenien aloittamista- mulla oli hyvin pitkään ns. tumma kausi. Kaikki mikä oli mustaa tai tummaa kuului mun vaatearsenaaliini. Farkuista paitoihin ja asusteisiin. En voinut kuvitellakaan kulkevani värikkäissä vaatteissa! Eihän pinkki paita sovi kenellekään? Ainoa jolla revittelin värimaailman muissa sävyissä olivat hiukset. Niissä väriä on ollut monenlaista sinisestä punaiseen ja pinkistä violettiin. Hiusten suhteen olen aina ollut hyvin vapaa, jos haluan kokeilla jotain en muiden mielipiteistä välitä. Vieläkin on välillä harkinnassa jos toisen puolen hiuksista uskaltaisin vielä sheivata lyhyeksi...


Aloittaessani kuntosaliharrastuksen tiukat mustat farkut vaihtuivat verkkarikauteen pitkäksi aikaa kunnes palasin farkkuihin pikaisesti. Nyt mulla on jo pitkän aikaa ollut vallalla salikausi. Suurin osa mun vaatetuksestani on aina Stadiumista tai muista sporttikaupoista. Verkkareita -sekä tiukkoja että löysiä- pidän miltein joka päivä ja tuntuu jotenkin oudolta laittaa farkut päälle. Väreillä leikin hyvin rohkeasti. Ennen kammoamani pinkki on nyt aivan tajuttoman ihana väri!


Salin ulkopuolella tosin pidän vielä kiinni siitä, että liika on liikaa. En siis pukeudu kokopinkkiin tai sekoittele eri värejä. Välillä kallistun hyvinkin paljon tummaan sävyyn vaatetuksessa. Salilla sen sijaan mitä enemmän löydän räikeitä värejä tai yhdistelmiä, sen parempi. Etenkin BodyJam tunneilla tuntuu välillä meidän porukan kesken olevan kilpailu kenellä on värikkäimmät vaatteet päällä. No shame in supporting rainbow colours!


Pohjimmiltani tunnen vieläkin olevani rocktyttö, jolla nyt sattuu olemaan värikäs verkkarikausi meneillään. Ehkäpä vielä jonain päivänä vapaa-ajalla palaan tuohon tiukkaan farkkutyyliin. Tällä hetkellä pukeutumismottoni taitaa kuitenkin olla mukavuus ennen kaikkea.

PS. Kollaasit tehty Polyvorella

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Monta vanhaa (nuorta!) vuotta

Vietin lauantaina sekä syntymäpäiviäni että nimipäiviäni. Kun nimipäivä on samana päivänä kuin syntymäpäivä, ei kukaan voi sitä unohtaa! Kalenterissa kun nimeni komeilee joka vuosi syntymäpäivänäni. Toisaalta voisi sanoa vanhempien olevan ilkeitä kun samana päivänä on molemmat "tapahtumat"...

Oli miten oli, tämä tyttö on nyt 26-vuotias jihaa!

 
Olin töistä ottanut vapaata koko viikonlopun ihan vain syntymäpäivieni takia. Mä kaipaan sen verran luksusta elämääni, että saan syntymäpäivänäni nukkua pitkään ja tehdä mitä huvittaa, töitä ehtii tekemään muulloin. Koko viikonloppu menikin hyvin syöden ja Frendejä katsoen. Lauantai-iltana istuttiin iltaa pienellä porukalla ja piipahdettiin baarinkin puolella. 

Lahjoja tuli muutama, juuri sopivasti siis. Mitä vähemmän saa lahjoja, sitä enemmän jokaista niistä osaa arvostaa. Tämä on mun mielipiteeni. Ystävät eivät koskaan petä, he tuntevat mut hyvin joten tämän vuoden syntymäpäivälahjani olivat jälleen nappivalinnat minulle! Kuten esimerkiksi...

 Smoothiet ja mehut- kirja. 
Tämä kirja sisältää aivan uskomattomia sekoituksia, joita en koskaan olisi voinut kuvitellakaan. Paprikaa tomaattimehussa? Niin outo yhdistelmä etten ehkä voi jättää kokeilematta. Ehkä. Palkkapäivänä ostan heti mehulingon, jonka ostamisesta olenkin puhunut viimeisen vuoden verran. Maistiaisia seuraa! Nepä juuri taisivat olla tämän ostoksen taustalla... ;)


Brysselin, Lontoon ja Berliinin kaupunkioppaat sekä ihana greippi & vadelma-tuoksu.
Lauran kanssa on tullut puhuttua monet kerrat matkailusta sekä eri kaupungeista ja maista missä haluttaisiin käydä. Häneltä sainkin syntymäpäivälahjaksi ihanat kaupunkioppaat. Nämä opukset aion ahmia kannesta kanteen hyvin tarkasti. Kiitos vain matkakuumeen nostamisesta, sitähän ei tässä ollut tarpeeksi!


Mistä sitä tietää jos vuoden kuluttua istuskelisin jossain Lontoon puistossa nauttimassa itsetehdystä smoothiesta...

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Astetta enemmän potkua

Aloittaessani treenaamisen käytin paljon erilaisia proteiinijauheita, sekä palautumiseen että välipalana. Monia erilaisia jauheita ja merkkejä kävin läpi. Sekä maitoon että veteen sekoitettuna. Jossain vaiheessa tuli siihen touhuun stoppi kun en vain enää saanut pakotettua minkäänlaisia juomia kurkusta alas. Joka kerta kun yritin tuli vain lähinnä yökkäysrefleksi. Tulin siihen tulokseen, että jos en kerran treenaa kuin vain itseäni varten en tarvitse mitään erikoisia jauheita treenaamiseen. Tämän jälkeen "palautusjuomana" olen lähinnä käyttänyt raakakaakaota sekoitettuna rasvattomaan maitoon.

Latureita -ennen treeniä juotavia litkuja- en sen sijaan koskaan ollut kokeillut. Kai minä nyt treenata pystyn ilman lisäboostia? Vaikka olisihan se ihan kiva välillä jaksaa enemmän, mutta kyllä se espresson kofeiini riittää?! Laura tietää hyvin mun hieman epäluulon kaikkia tälläisiä jauheita kohtaan... Joten kun hän sai kokeiluun yhtä markkinoiden tehokkaimmista latureista muutaman pussin, sain toimia hänen kanssaan koehenkilönä.

Villimarjojen makuinen laturi hmm...

Shakeriin pussin sisältöä kaataessani hämmästyin aluksi jauheen määrää. Sitä kun tuntui olevan hulvattomasti. Tämä tosin saattaa johtua siitä etten ole käyttänyt mitään jauheita pitkään aikaan. Toinen hieman hämmennystä aiheuttava tekijä oli Lauran kommentti mausta: "Se voi olla aika sun mielestä todella pahaa." Heikompia voisi näinkin kannustava kommentti hirvittää, mutta mun kohdalla käänteinen psykologia toimii. Jos sanotte mulle etten pysty niin varmasti pystyn. Tai ainakin kokeilen. Valmistauduin kuitenkin siihen, että pääsen juoksemaan vessaan jos tarve niin vaatii.

Silmät kiinni, korkki auki ja kippis&kulaus...


Ensimmäinen ajatus: Tää EI ole pahaa? Olin niin valmistautunut hirveänmakuiseen juomaan etten osannut odottaa tälläistä. Maku oli suoraan sanoen mielenkiintoinen muttei paha ollenkaan. Villimarjojen (wild berries) maku maistui ehkä hieman esanssisen oloisena, mutta maistui kuitenkin. Koko juoma meni helposti alas ja mikä parasta: aivan pakottamatta.

Laturi pääsi ihan kunnon testiin, sillä suuntasin salille tekemään kunnon jalkatreenin. Pikkulapsen tavoin olin ehkä odottanut jonkinlaista hypertilaa, mutta jouduin tässä pettymään. En ollutkaan mikään vieteristä vedettävä lelu salilla. Mutta en voi sanoa etteikö jauheella olisi ollut vaikutusta. Jaksoin tehdä tavallista painavammilla painoilla treenin ja enemmän toistoja kuin yleensä. Huomasin treenin olevan tehokkaampi eniten siinä, että jalat tärisivät tavallista enemmän paikkojen välillä siirtyessä. Aivan mahtavaa!

Ennakkoluuloille ei kannata siis antaa valtaa aina, laturit toimivat oikeasti ja sopivat myös normitreenaajille. Tsekatkaa Lauran blogista lisää tietoa aiheesta! :)

torstai 2. heinäkuuta 2015

Juustoinen kesäherkku

Taitaa olla aikuistumisen merkki kun jotkin ruuat, joita et voinut edes kuvitellakaan pienenä syöväsi, alkavat itseasiassa maistumaan. Leipäjuusto on minulle yksi tälläinen. Pienenä tuo narskuva kylmä klöntti ei maistunut niin millään. Onneksi sitä ei ollut salaatin tavoin pakko syödä, utealiasuuden vuoksi sitäkin tuli maisteltua. Ehkä kerran koko lapsuuden aikana. Sekin "erehdys" ehkä juuri sen takia kun vanhemmat sanoivat ettet varmasti tästä pidä. Niinhän ne sanoi karkeistakin ja hyviltähän ne oikeasti maistuivat! Käänteinen psykologia toimii valitettavan hyvin edelleen.


Nyt mulla on muutamaan otteeseen jo tullut aivan hillitön himo syödä leipäjuustoa. Ihan pari vuotta sitten siis kerran tai pari vuodessa on alkanut tehdä mieli tätä paahdettua tuorejuustoa, varsinkin kun töiden puolesta kyseistä tuotetta hypistelee vähän väliä. Kertaakaan en kuitenkaan sen tarkemmin ole tutkinut sen ravintosisältöä kunnes vähän aikaa sitten konsulentin esitellessä Juustoportin leipäjuustoja tutkin tarkemmin asian.

Energia 1200kJ/ 290 kcal
Rasva 22g
josta tyydyttynyttä 12g
Hiilihydraatit 3g
josta sokereita 3g
Proteiini 18g
Suola 1g
Kalsium 570mg

Hyvästä mausta voi syyttää rasvan määrää, mutta katsokaa proteiinia! Miltein 20% leipäjuustosta täyttä maidosta saatavaa proteiinia!? Miten tälläistä näin itsestäänselvää asiaa ei osaa ajatella ilman, että se täytyy rautalangasta vääntää... Itselleni tämä taitaa päätyä hieman useammin tänä kesänä jälkiruuaksi. Kuten tänään mansikoiden kera.


Tuli samalla tehtyä tuttavuutta suolaisen makeiden mansikoiden kanssa. Tuollaista yhdistelmääkään en ole aikaisemmin ajatellut. Mansikat maistuivat hyviltä niin juuston kanssa kuin erikseen. Vaikka kaloreita löytyykin leipäjuustossa miltein 300 (kevyessä 200 kcal), oli pieni pala sitä ihanan kevyt jälkiruuaksi auringonpalvonnan jälkeen varjoisella terassilla nautittuna.


Tähän perään on pakko lisätä sen verran etten aivan aikuinen vielä ole. Herneet ja kaalilaatikko eivät edelleenkään hymyssä suin mene alas!

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Taivaallinen smoothie

Tiedättekö mikä on paras tunne? Avata pakastin ja huomata siellä vielä olevan jäljellä viime vuonna itse keräämiä mustikoita! En aivan niin muistamaton ole ettenkö muistaisi/tietäisi siellä vielä niitä löytyvän, mutta mun mielestä sitä on aina niin kiva fiilistellä. Varsinkin kun aika kultaa muistot eikä muista niitä miljoonia hyttysiä jotka häärivät kimpussa niitä kerätessä...



Pienestä asti itselleni on ollut tuttu sellainen jälkiruoka kuin mustikkamousse. Sekoitetaan siis banaania ja jäisiä mustikoita blenderissä, jolloin lopputulokseksi saa ihanan samettimaisen pehmeän jälkiruuan. Mitään makeutusta ei tarvita, kookoshiutaleita voi ripotella päälle koristeeksi. Simple and delicious. Eikä siitä meinaa millään saada tarpeekseen. Monet kerrat tuli syötyä salaa muutama ylimääräinen annos. Tai sitten se peruskikka: Käy täydestä annoksesta ottamassa lusikallisen. Eihän se äiti sitä huomaa right? Mustikkaiset huulet eivät ehkä kerro, mutta muuten paljastavat.

Edelleen tuo mustikkamousse iskee minun makuuni. Eräänä päivänä tällä viikolla halusin käyttää välipalaani nimenomaan pakastimesta ottamiani mustikoita, mutta niin että se täyttäisi koska olin suuntaamassa salille. "Fitnessistä" jotain tietävänä blenderiin surahti mukaan mm. purkillinen maitorahkaa. Kokonaisuudessaan smoothieen tuli seuraavat ainekset:

jäisiä mustikoita
banaania
maitorahkaa
pellavarouhetta
chiasiemeniä
piimää (notkistamiseen)

Alla olevasta kuvasta näkee prosessin smoothien-kokoaminen-done-right. Maitorahkaa ja jäisiä marjoja ei kannata iskeä ensin pohjalle, ne eivät irtoa millään (omasta kokemuksesta voin kertoa)! Mustikoiden päälle laitoin vielä piimää, silläjäiset marjat jäävät muuten pyörimään terien ympärille eikä smoothie sekoitu. Näin myös sillä halusin seoksesta juoksevampaa. Jos piimän jättää pois tulee tuosta hieman "tönkömpää".


Törkeän hyvää vaikka itse sen sanonkin. 
Mutta tälläisen herkun tehneenä en yhtään häpeile niin sanoa!


Maukasta viikonloppua kaikille!