keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Menossa melkein mukana

Vieläkin harmittaa kun koulusta tultuani olo on kuin maratonin juosseella, eikä ole ollut jaksamista tai fiilistä lähteä salille treeniä tekemään. Viimeiset viikot on näyttäneet Heiassa aika lyhyiltä sisältäen kaksi BodyJamia viikossa. Viime vuoden puolella taisin treenata päälle kymmenen tuntia viikossa...

Tässä viikon sisällä on tullut kuitenkin harrastettua hyötyliikuntaa rutkasti. Hikeä on pukannut enemmän kuin laki sallii ja takaosasto on ollut koetuksella muusta kropasta puhumattakaan. Huominen vielä pitää jaksaa ja saa levätä rauhassa neljä päivää. Pääsiäiskiireet ovat siis alkaneet töissä oikein kunnolla. Ihmiset ostavat ruokaa nopeammin kuin ehtii esille sitä laittamaan eli kiirettä pitää!

Puolitosissani olen ajatellut laittavani nämä ylös Heiaan jonkinlaiseksi hyötyliikunnaksi. Töissä kun on kiirettä niin mä en vaan osaa ottaa rennosti ja juoksen ympäriinsä pää kolmantena jalkana. Ja hikoilen kuin pieni possu maitokaapissa. Siis oikeasti maitokaapissa hikoilen?! Eli painelen ympäriinsä mun mielestä normaalivauhtia, mikä on jollekin muulle vähän lujempaa tahtia siis... :D

Viime viikolla uutisia selaillessani silmäni osui artikkeliin, joka kertoi perheestä joka oli elänyt ilman sokeria vuoden verran. Sattuiko kukaan huomaamaan tätä?

Luin koko artikkelin läpi mielenkiinnolla. Perheen äiti oli siis päättänyt tehdä testin ja elää ilman lisättyä sokeria vuoden verran. Kokeilu tapahtui koko perheen voimin mikä oli todella mahtavaa kuulla. Jotkut kun voisivay ehkä kutsua tuollaista lasten rääkkäämiseksi heh. Yllätyksiä tuli matkaan sokerittomien tuotteiden etsimisessä, sillä joka paikassa tuntui olevan lisättyä sokeria jossakin muodossa majoneesista lähtien.

Omasta puolestani hatunnosto tuolle perheelle! Työ oli aikamoinen, mutta periksi ei annettu.
Lukiessani artikkelia mietin kuinka monelle kuulostaa absurdilta makuaistin muuttuminen kun syö erilaisesti? Itselläni on hyvä esimerkki tästä erään ruoka-aineen suhteen, nimittäin raakakaakao. Olen jo pitkään syönyt raakakaakaota ja vaikka se aluksi olikin oudon kipakkaa niin olen hyvin tottunut sen makuun. Jopa niin hyvin, että kun maistoin O'boy kaakaojauhetta alkuvuodesta niin tuntui että hampaat räjähtävät siitä tuskasta suuhun. Se oli niin äklömakeata! Tuntui kuin olisi pelkkää sokeria syönyt!


Lukekaa artikkeli sokerittomasta kokeilusta läpi. Mitä mieltä te olette siitä? Onko siinä mitään "järkeä"? Voisitteko kuvitella kokeilevanne samaa?

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Japanilaisia kirsikankukkia

Näitä oli mun mielessäni äsken kun haaveilen ulkomaanmatkoista!


Samalla päätin laittaa koko blogin ilmeen banneria myöten uusiksi. Niistä kirsikankukista ei tosin ollut kuvaa, joten taustakuva saa värillään hoitaa sen virkaa. Sainpahan hieman uudistusta tänne blogin puolellekin! Varsinkin nyt kun päivät ovat alkaneet pidentymään niin ihanasti :)

Mulla ei oikeastaan ole sen kummempaa asiaa tällä kerralla. Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille! :)
Itse vietän sen töitä tehden. Mikä on sinänsä ihan hyvä, koska se pitää mun ajatukset pois kouluhommista ja näpit irti tilaamasta heti jotain ulkomaanmatkaa...

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Jaksaa jaksaa! Puskee puskee!

Go to university they said. It'll be fun they said
 -Said no one never ever.


Tuo meme iskee jostain kumman syystä koko aika yhä enemmän ja enemmän mun menoon. Tää viikko on yhtä tenttiä tentin perään, ihan niin kuin aika ei olisi muutenkaan kortilla! Vieläkään en ole päässyt kunnolla korkkaamaan uutta salia punttipuolen treenien merkeissä. Täytyy vaan yrittää ajatella, että tämän viikon jälkeen tilanne koulussa helpottuu ja parempien yöunien jälkeen jaksaa aloittaa tappotreenit. Eihän enää sitten ole jäljellä kuin pari kirjatenttiä ja kandi hehee...

Tälläkin hetkellä (tähän aikaan iltaa/yötä!!) luen huomisen tenttiin ja yritän miettiä englannin esseetä. Ajattelin kuitenkin tulla tälle puolelle päivittelemään hieman kuulumisia, jotta saisin pienen tauon akateemisesta aivojumpasta. Mulla on viime aikoina varsinkin ollut paha tapa lukea monta tuntia putkeen tentteihin, jolloin varsinkin ruokarytmi menee aivan sekaisin.

Jottei ihan turhaksi höpinäksi mene niin oli mulla asiaakin! Pientä uudistusta tai vinkkiä, miten tämän nyt haluaa ottaa. Hiljainen lukusali kirjastossa saa yleensä keskittymään paremmin tenttikirjoihin tai mikä kouluhomma kyseessä onkaan. Vaikka olenkin orjallisesti 99% ajastani käyttänyt nenä kiinni kirjassa ulkomaailman pois sulkien, olen saanut kuitenkin rikottua tätä kaavaa muutamaankin otteeseen. Mitä tapahtuu kun yhdistää 'think outside the box'-ajattelua, urbaaniutta ja pientä kaipuuta suurkaupungin vapauteen?


Opiskelu à la cafe! Koska painostava hiljaisuus on alkanut tulla jo korvista ulos, olen  pariin otteeseen vaihtanut kampuksen keskustaan ja kirjaston hiljaisuuden kahvilan sorinaan. Lattesta ja muista kahvilan antimista nauttiminen tuo ihanaa piristystä päivään. Olen huomannut, että hälinä ympärilläni auttaa minua keskittymään paremmin kouluhommien tekemiseen. Yleensä olen ajatellut sen olevan toisin päin...?! Joka päivä ei opiskelijabudjetilla käydä kahvilassa "herkuttelemassa", mutta silloin tällöin riittää hyvin akkujen lataamiseksi :)

Kirjan lukeminen sujuu niin hyvin, että erikoiskahvi uhkaa kylmetä odotellessa!

Kuinka moni harrastaa tälläisiä pieniä breikkejä? 
Mitä pidätte yleensä tälläisestä? Turhuutta vai tarpeellista?

Asiasta toiseen, vaikka ruokateemassa pysytäänkin.
Huomasitteko viime viikon Hesarissa ilmestyneen taivaalliselta kuulostavan maapähkinävoi-banaanihyydyke reseptin? Ellen väärin muista, niin se ilmestyi torstain lehden liitteessä.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Chia!

Chian siemeniä on hehkutettu jo pitkään monissa paikoissa lehdistä blogeihin. Eikä syyttä, sillä nuo pienen pienet siemenet ovat aikamoisia terveyspommeja!


"Chia siemen sisältää n. 40 % kasviöljyjä, arviolta 20 % proteiineja eikä yhtään kolesterolia. Siemen koostuu merkittävistä määristä kuituja, antioksidantteja ja vitamiineja (A, B1, B2, B3) sekä lisäksi mineraaleja kuten kalsium, rauta, sinkki yms. Tuotteen tärkein ominaisuus on sen sisältämän öljyn Omega-3 pitoisuus, jota on enemmän kuin kalassa tai muissa jyvissä tai siemenissä. Omega-3 öljyt ovat tärkeässä roolissa vitamiinien ja muiden rasvojen liukenemisessa. Toinen hieno ominaisuus on Chia siemenen sisältämät ravintokuidut. Se sisältää n. 38 % hiilihydraatteja (30 % liukenemattomia, 3 % liukenevia ja loput aminohappoja). Korkea kuitupitoisuus sekä niiden hyvä nesteenimeytymis- ominaisuus (10 kertaa oman painona verran), auttaa painonhallinnassa sekä useissa ruoansulatusvaivoissa." Cocovi

Uudeksi ei voi tätä ruoka-ainetta tosin sanoa: chia kuului jo pari tuhatta vuotta sitten Keski-Amerikan intiaanien ruokavalioon. Sieltä on kyllä lähtöisin niin monta ihanaa ruoka-ainetta! Käydessäni vähän aikaa sitten "ihan vain katselemassa" Ruohonjuuressa päätin päästää sisäisen atsteekkisoturini valloilleen ja ostaa kokeiluun pussin chian siemeniä. Muutaman päivän tuijottelin huoneeni pöydällä olevaa pussia: Mistä mä aloittaisin kokeilun? 

Kuin tilauksesta Katie teki blogiinsa postauksen Chia Puddingista. Kuvat näyttivät niin hyviltä (kuten aina!), että oli aivan pakko tehdä annos sitä uteliaisuuttani. Parin mutkan kautta sain rakennettua itselleni tälläisen annoksen chia puddingista -jota kannattaa ehkä sanoa hyytelöksi- ja maustamattomasta jugurtista:


En voi olla myöntämättä, että tuijottelin tuota annosta pitkään samalla sekoitellen sitä lusikalla. Ei näyttänyt ensi silmäyksellä yhtä herkulliselta kuin Katien annos. Varsinkaan ilman niitä tuoreita marjoja. Ensimmäistä lusikallista pyörittelin ihan yhtä pitkään suussa. Miten mä tän syön? Pitäisikö pureskella? Vai nielaisenko vaan suoraan? Vaikkei kovin esteettisesti houkuttelevalta ensikertalaiselle näyttänyt niin koko annos kuitenkin upposi alas! Sen syömisessä tosin kesti ja kesti kun päätin yrittää pureskella siemeniä ja samalla maistella niitä, mutta ne pirulaiset tuntuivat vain sujahtelevan hampaiden välistä... :D

Tänään tein iltapalaksi uuden satsin chiahyytelöä. Nyt sekoitin siemenet Valion talvipäivämehuun. Koostumus tuntuu vieläkin hieman vinkeältä suussa, mutta on toi kyllä oudolla tavalla hyvää! Ja uskomattoman täyttävää jopa pienenä annoksena. Suosittelen!


Mikä parasta, chian siemeniä voi käyttää missä vaan. Jopa keitoissa tai leivissä tai salaateissa...
Huomenna ajattelin surauttaa lopun hyytelön survimella tasaiseksi ja lisätä sen rahkan sekaan kunnon täyttäväksi aamupalaksi.


Päästä sinäkin siis irti sisäinen soturisi ;)

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Paria viimeistä viedään

Käääääk! Kuinka aika on voinut mennä näin nopeasti ja huomenna on jo huhtikuu? Tänään sain alta pois ensimmäisen geologian luentotentin eli jäljellä olisi "vain" neljä. Tämä oli onneksi helppo tentti, sillä se sisälsi vain A4 paperin verran käsitteiden selittämistä. Mun mielestä kokeet, joissa on juuri tälläisiä pienempiä tehtäviä mittaa paljon enemmän osaamista kuin pari pitkää esseetä. Ja onhan se ihan kiva kävellä tentistä ulos ilman, että käsi kramppaa...

Koulukiireiden takia treenaaminen on jäänyt vähemmälle. Harmittaa hieman kun painojen nostelu on jäänyt ja olen käynyt oikeastaan vain jumpissa ja juoksemassa. Toisaalta pitäisi tasapainottaa: Olenhan treenannut yläkropan lihaksia lukiessa ja ne on kuulkaas aikamoisessa pumpissa ja jumissa... Ei kukaan sattuisi tietämään mistä voisin varata opiskelijaystävälliseen hintaan kolmen tunnin mittaista hierontaa heh? :D

Viime viikolla mulla alkoi kouluhommia stressatessa tehdä mieli jotain hyvää. Ja koska yritän olla syömättä ylimääräistä viikolla, niin suklaa ja muut epäterveelliset herkut eivät tietenkään tulleet kysymykseen. Mitäs sitten kun piti saada jotain hyvää eikä jaksanut odottaa? Tekaisin uunibanaaneja mikrossa!



"Resepti" oli niinkin helppo kuin pilko banaanit lautaselle, heitä päälle hieman kaurahiutaleita & vaahterasiirappia ja mikrota muutaman minuutin verran. Kaurahiutaleet ja vaahterasiirapin olisi toki voinut sekoittaa ensin keskenään, mutta kun herkkuhammasta niin kolotti... Oli todella namia sellaisenaan! Lisäksi voi toki kruunata annoksen maitorahkalla, johon on sekoitettu hieman maitoa ja vaahterasiirappia tai maapähkinävoita :)

Leipäkin on miltein kokonaan tippunut ruokavaliosta tällä hetkellä. Tämä ei kuitenkaan ole ollut mitenkään harkittu juttu, vaan johtaa juurensa siitä kun vähän aikaa sitten silmääni sattui ruokaostoksien lomassa maissinäkkäriä. Viimeksi pienenä nappulana olen sitä syönyt ja pitihän sitä paketti kotiin ostaa jotta pääsi maistamaan. Ja on se vaan yhtä hyvää ellei parempaa kuin ennen.

Okei on se parempaa, sillä nyt sen päälle olen levittänyt muussattua avocadoa maustettuna Santa Marian Roasted Garlic&Pepperillä!

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Juoksujalka vipattamaan

Can't back down anymore! Varattiin ja maksettiin Lauran kanssa viikonloppuna liput tämän vuoden Helsinki Midnight Runiin. Elokuun lopulla siis juoksen kymmenen kilometrin unelmajuoksun. Unelmajuoksun siinä merkityksessä, että muutama vuosi sitten olisin tikahtunut nauruun jo pelkästä ehdotuksesta.

Stadiumin 40-vuotis syntymäpäivät eivät olisi voineet sattua parempaan aikaan. -25% alennus kaikista normaalihintaisista tuotteista? I'm in fitness heaven! Pää pyörällä ja silmät päässä villisti pyörien kiertelin Stadiumin vaaterekkejä läpi. Aluksi lämmittelin treenivaatteiden puolella. Jotenkin onnistuin pitämään itsehillinnän tuon osaston suhteen ja lähdin tyhjin käsin suunnistamaan juoksupuolelle. Olo oli hieman orpo kun yksinäni ihan täytenä aloittelijana mietin, että mitä sitä nyt tarvitsisinkaan. Stadiumin myyjät ovat onneksi aina todella avuliaita ja osaavat hommansa (eikä ulkonäössä ole valittamista!). Eipä aikaakaan kun mulla oli koko setti kasassa!

Poistuin pikapikaa kassalle ja yritin olla puikuilematta enempää vaatteita. Kassallakin melkein suljin silmät kun odotin hirmuista lovea lompakkoon. Loppujen lopuksi 25% ale on kova ja olin tyytyväinen siihen tavaramäärään mitä hinnalla sain. Mun logiikkani tässä on pettämätön: Kelatkaa kuinka paljon mä säästin! ;)
Mun oli tarkoitus kuvata noi vaatteet itseni päällä, mutta sattuneesta syystä logiikka ei tänään enää pelannut ja ehdin heittää juoksukamppeet pesuun... Onneksi Stadiumin sivuilla on hyvät kuvat tuotteista (ei, ei, mä etsin vain ne mun ostamani tuotteet enkä vilkuilekaan muita!).


Juoksua en ole aikaisemmin "harrastanut", joten mulla ei ole koskaan ollut ihan oikeita juoksuvaatteita. Socin juoksusetti (takki+housut) sattui olemaan hyvässä tarjouksessa joten nappasin sen mukaani. Mun elämäni ensimmäiset juoksukamppeet?! Olen ehkä hieman ylpeä!



Investoin myös uusiin urheiluliiveihin. Jo oli aikakin sillä aiemmat ovat jo hajoamispisteessä. Valikoimaa tutkailtuani päädyin Under Armourin liiveihin, joissa on vetoketju edessä. Vetoketju edessä kuulostaa ensin tosi hyvältä idealta kunnes alat pukea niitä päällesi ja taistelet vetoketjun kanssa rivitanssin alkeita harrastellen sovituskopissa. Nuo istuivat mulle kuin valetut ja mukaan ne tarttui kuitenkin.


Pakko myöntää, että tämä tarttui mukaani miltein pelkästään tuon ihanan värin perusteella! Vaaleansininen pipo <3 Perustelen tätä hankintaa kuitenkin sillä, että kevät on petollista aikaa ja jos lähden jatkossa lenkille kylmällä ilmalla on päätä suojattava.


Viimeisenä esittelen kaikista tärkeimmät ostokset: Juoksukengät. Really outside of my experience. Ilman erään henkilökuntaan kuuluvan herrasmiehen apua en olisi osannut valita oikeita kenkiä..
  
"Voisinko olla avuksi?" 
"Voi kiitos mielellään! Kaveri sai mut ilmoittautumaan tämän vuoden Helsinki Midnight Runiin. En ole koskaan kunnolla harrastanut juoksua eikä mulla ole siihen kunnon kamppeita."
"Okei. Osaatko sanoa millainen jalka sulla on, että osaan suositella hyvää kenkää?"
"Ihan täysi räpylä eli ei jalkaholvia ollenkaan ja hieman pronatoiva."
"Hehh tää kiteyttikin asian täydellisesti. Odotas niin mä näytän sulle paria eri mallia..." 

Nyt olen Asics Gel Conventor juoksukenkien onnellinen omistaja. Alla oleva kuva hieman valehtelee, toi pinkki väri on oikeasti paljon hienompi <3


Tänään mun uudet juoksukamppeet pääsikin heti testiin Lauran etsittäessä yhteistä lenkkiä. Ihan mahtava fiilis oli hieman tunkkaisen salin sijasta mennä korkkaamaan juoksukausi ihanassa auringonpaisteessa ja upouusissa kuteissa. Varsinkin kun Laura oli seurana tarkkailemassa mun juoksuani. Kuusi kilometriä meni alle kolmen vartin ja tällä hetkellä tuntuu/näyttää siltä, ettei mulle olisi tulossa rakkoja jalkoihin noista uusista kengistä!

Psst... Stadiumin ale on voimassa vielä muutaman päivän kaupoissa tai osoitteessa http://www.stadium.fi/
Jos et ole vielä jäsen niin älä huolehdi: Ostoksia maksaessasi voit liittyä jäseneksi samantien ja käyttää heti tuon 25% alennuksen. Kipin kapin ostoksille siis!

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Luksusta arkeen makeoverilla

Mulla on jo pari kuukautta ollut päällä täydellinen verkkari&huppari-kausi. Kouluaamuisin haluan nukkua mahdollisimman pitkään ja puoliunisena vedän päälleni helpoimmat kuteet, jotka nyt sattuvat olemaan ihanan löysät verkkarit. Itseasiassa olen tehnyt näin jokaisena aamuna olipa koulua tai ei, ja näin verkkaritkin ovat muokkautuneet haaroista trendikkäästi miltein läpinäkyviksi. Meikkaamisen kanssa on ollut samanlainen meininki: Reippaasti alle viidessä minuutissa naama ihmisen näköiseksi, parilla vedolla hiukset läpi harjan kera ja menoksi. Illalla meikit pois ja hätäisesti rasvaa kroppaan. Öhh niin mikä kuivaharjaus ja kuorintavoide...?

Ihan perusmeininkiä siis?

Perus-Noora sillä perusilmeellä...

Not really. Miten voi olla muka niin kiire kouluhommien kanssa, ettei ehdi pitää huolta itsestään? Laittaessani aamulla puhtaita treenivaatteita vaatekaappiin tuli mieleeni, että mä käytän enemmän aikaa treenivaatteiden miettimiseen ja laittamiseen kuin muuten laittautuessani (pienenä tarkennuksena: en niiden salikamojenkaan kanssa vietä paljoa aikaa, mutta täytyyhän kuteiden mätsätä kenkiin?!). Tämän vuoden puolella en ole tainnut kertaakaan käyttää farkkuja ja suurin osa vaatteista on ollut käyttämättä vaatekaapissa.

Miltein tunsin pistoksen omatunnossani... 
Mutta kun mullahan on niin kiire nyt, kyllä kroppaa ehtii hoitaa myöhemminkin...!

Lauran kanssa on tullut höpötettyä muutakin kuin treeniasiaa ja yhtenä aiheena on ollut monesti  -yllätys, yllätys- pukeutuminen ja meikkaaminen. Viime vuoden puolella Laura sanoi jo, että hänellä olisi visio millainen meikki mulle sopisi hyvin. Aihe lähti meidän kiistasta hiusvärien suhteen heh... Heitin jo silloin, että väri on ja pysyy (tällä hetkellä) violettina, mutta meikistä voidaan aina neuvotella. Tänään Lauran ehdottaessa makeoveria treenivapaan päivän aktiviteetiksi en voinut siitä kieltäytyä. Innostuin, sillä saisin hyvin pidettyä taukoa tenttikirjan lukemisesta. Pitkään käyttämättöminä olleita kuteita ja hieman pölyttyneitä korkkareita pakatessani mietin vähän aikaa: "Jos mä sittenkin peruisin ja juoksisin karkuun".

Out of comfort zone: Korkkarit jalkaan ja menoksi!

a) En ole käyttänyt korkkareita yli vuoteen, b) Korkkareilla auton ajaminen on mielenkiintoisella tavalla erikoista kun converseita olen tottunut käyttämään, c) Onko mulle kehittynyt jalkapöydänlihaksia vai rasvaa kun korkkarien vetoketju ei meinaa mennä kiltisti kiinni? Kuten arvata voitte saavuin ehkä hieman huteran näköisenä Lauran luokse... Sinne päästessäni rentouduin jotenkin kunnolla, eri tavalla kuin pitkiin aikoihin. Parhaat jumppabiisit soimaan taustalle ja Lauran puunattavaksi. Olen viimeksi ollut meikattavana kenties ennen ylioppilasjuhliani ja koska nykyään käytän vain puuteria, oli olo ihanan hemmoteltu :)

Meikki oli tässä helpoin osuus. Lauralla oli todellakin selkeä visio ja kertoili mulle koko ajan mitä oli tekemässä. Raikkaan meikin täydensi suoristetut hiukset. Peiliin katsoessani en ollut tunnistaa itseäni: Tälläisenkö minustakin voi saada aikaiseksi kun näkee näinkin "vähän" vaivaa? Tutkailin itseäni peilistä pidempään kuin yhteensä tänä vuonna olen tutkaillut.

And outfit of the day is...

Farkut ei oo niin pehmoiset kuin verkkarit. Korkkarit ei mene mun jalkaan?! Ei nää vaatteet sovi mulle ollenkaan. Kun ei näistä vaan mikään näytä hyvältä mun päällä.

Vaatetus olikin se vaikein osuus. Kiemurtelin hieman tuskissani ennen kuin Laura potkaisi mua takamukselle: "Kokeilet jokaikistä vaatetta. Piste.". Vetäessäni Lauran valitsemaa ensimmäistä paitaa päälleni ja katsoessani peiliin mua alkoikin jo hymyilyttää. Ja hymy kasvoi jokaisen vaihdetun paidan ja vaihdetun sanan jälkeen. Sopiihan nämä vaatteet mulle ihan hyvin! Korkokengilläkin pysyin pitkän tauon jälkeen pystyssä ja kävelykin onnistui hyvin. 

Tadaa...!




Yllätyin suuresti, sillä en enää muistanut millaisen leidin itsestään saa esille kun sille vaan antaa mahdollisuuden. Kaiken lisäksi yllätin itseni enkä juossut pakoon Lauran napsiessa before&after-kuvia! Makeover ei todellakaan ole over, sillä sain "kotiläksyjä" itseni hemmotteluun ja hoitamiseen liittyen. Ja niihin sisältyy törkeän korkeilla koroilla kävely jaiks...

Mutta mä lupaan yrittää toteuttaa jokaikisen niistä! ;)
Itseasiassa lähden juuri pesemään hunajanaamiota kasvoistani!
Öhh ja hieman hiuksistani...

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! :)

Smile
Erityisen suuri kiitos Lauralle vinkeistä, makeoverista ja ihanasta illasta!
<3