maanantai 18. elokuuta 2014

Sokeriton & keittämättä valmis hillo?!

Törmäsin viikonloppuna Ruokala-sivuston artikkeliin hillosta, joka sopii kuin nakutettu turhia sokereita karttavalle. Kyseessä on siis raakahillo, jota ei keitetä ollenkaan! Hillomaisuus saadaan aikaan milläs muullakaan kuin chiasiemenillä. Vaikken itse en ole vielä ehtinyt kokeilla kyseistä hilloa, ajattelin jakaa reseptin muidenkin iloksi täällä:

4 rkl chiasiemeniä
1 dl vettä
1 l mustikoita tai muita marjoja
2 rkl kookosnektaria tai agavesiirappia
Soseuta liotetut chiasiemenet, miltein kaikki marjat ja makeutusaine tehosekoittimella. Lisää mukaan kokonaiset marjat ja anna hyytyä jääkaapissa tunnin verran.

Alkuperäinen resepti täältä!

Niin helpolta kuulostava resepti, että sitä on pakko päästä kokeilemaan. Onneksi myös pakastemarjat sopivat tuohon hilloon eli jos en ehdi marjoja keräämään tänä vuonna niin pakastealtaasta niitä saa helposti poimittua. Mikä parasta: ihan ympäri vuoden. Ja kotimaista tottakai! Nyt lähden jatkamaan iltapäivääni omenateatterilla. Oman pihan omenoista tulee parasta hilloa. Tähän hilloon tuleekin sitä pahaa valkoista sokeria huijui!! ;)


Virallisena jätejoonaksena toimii Omar. Miten koiralle voi maistua kaikki mikä lattialle tippuu? Omenankuoret ja viinirypäleet ovat viimeisin "löytö" tuon karvapallon ruokalistalla...


perjantai 15. elokuuta 2014

Viikontaita odotellessa

Viikontai on siis käännetty lapsiminän kielestä: viikonloppu. Kuinka moni ehti arvata? Tajusin tänä aamuna, että hitsin vitsi sentään en ole tänne blogin ouolelle postannut yhtään mitään viikkoon. En ole muutenkaan oleillut läppärin ääressä paljoa. Oon ollut niin jumittunut maratoniin, nimittäin tiiliskirjamaratoniin. Mulla on pari vuotta maannut hyllyssä muutama paksu romaani, joita en ole kertaakaan ehtinyt lukea läpi. Kun yliopistolla lukee lukuvuodet putkeen paksuja opuksia, niin hirveästi ei jää enää lukuintoa jäljelle edes fiktiolle. Mun piti itse asiassa lukea jo noi kyseiset kirjat heti kesän alussa, mutta tarvittiin pari kuukautta ennen kuin jaksoin edes nostaa nuo kirjat kirjahyllystä. Itse asiassa nytkin sen vaati outo siivousvimma kun hienosäätelin huoneen järjestystä.

Romaaneihin uppoutuminen ei kuitenkaan ole estänyt treenaamista. Keskiviikkona tunnuin pääsevän oikein kunnolla treeniarjen makuun kun ihana BodyJam ohjaajamme palasi lomalta ja kuukauden tauon jälkeen saatiin kunnon bileet pystyyn! Midnight Runia varten on myös tullut harjoiteltua. Eilenkin tein päälle kuuden kilometrin lenkin ja sain jopa parannettua aikaani edelliseen verrattuna. Oon todella tyytyväinen, vaikka matkaani hidastikin erittäin kipeät penikat. Illalla tulikin kokeiltua kylmägeeliä ensimmäistä kertaa ikinä. Voi sitä ihmettelyn määrää kun istuin sohvalla ja tuijottelin jalkojani, joiden sietämättömän keveää olotilaa on mahdotonta kuvailla!


Eilen posti toi tullessaan mulle ihanan yllätyksen Midnight Run lähtötodistuksen muodossa! Tätä luetaankin muutamat seuraavat viikot itse "koetukseen" asti oikein tarkkaavaisesti. Kuinka moni on muuten lähdössä tuonne juoksemaan? Onko joku tulossa mukaan kannustamaan? :)

Entä miltä viikonloppusuunnitelmanne näyttävät? Mulla ei tällä hetkellä päähän mahdu muuta kuin että yksi tiiliskivi on saatava luettua loppuun, mutta ehkä mäkin keksin jotain muutakin tekemistä. Ainakin aion kokkailla omista kesäkurpitsoista jotakin hyvää. Mun kurpitsat kun ovat alkaneet tuottaa sen verran vihreitä pötkylöitä, että saan syötyä niitä itse aivan tarpeeksi ja niitä riittää myös muille jaettavaksi. On myös todella kivaa nähdä, että tavalliset kurpitsatkin ovat alkaneet kasvaa. Melkein jo odotan syksyä!

Muutama kurpitsa... Ne valtaa tilaa yllättävän paljon!

"Onpas ne isoja!" tokaisi kaveri. Ai mun mielestä ne on vielä aika pieniä... :'D

lauantai 9. elokuuta 2014

Jalkojentappoviikko

Tällä viikolla mua on päässyt puremaan treenikärpänen oikein kunnolla. Otsikosta voittekin päätellä, että enimmäkseen alakroppaa on tällä viikolla tullut harjoitettua. Tiistaina päätin viisaana tehdä kävely-hölkkä-juoksulenkin keskellä kirkasta ja erittäin paahteista päivää, tulipa samalla hikoiltua ekstraa. Ilta kului salilla kokovartalotreeniä tehden.

Viikon treenien kohokohta - ja samalla takuuvarma jalkojen jumittaja ja miltein kuolema - oli porrastreeni. Lauran ehdotuksesta lähdin kokeilemaan tuota treeniä ensimmäistä kertaa ikinä. Ehdin jo lämmittelyn aikana moneen kertaan manaamaan itseni alimpaan maanrakoon. Mutta MidNightRun kun alkaa lähestyä uhkaavasti niin kaikkeen mahdolliseen olen valmis suostumaan, että saan itseni mieleiseeni kisakuntoon. Perusteellisen lämmittelyn ja kevyen venyttelyn jälkeen aloitettiin itse treeni, joka oli sinänsä lyhyt mutta sitäkin tehokkaampi. Juostiin portaat ylös yhteensä kymmenen kertaa. Tämä tehtiin kahdessa osiossa eli viisi kertaa aluksi ja pienen tauon jälkeen toiset viisi.

Tykkään vetää treenejä täysiä, välillä verenmakukin suussa. Keskiviikkoiselle porrastreenille on kuitenkin sen intensiteetissä vaikea löytää vertaistaan mun treenihistoriassa. Ehkäpä kerran on treenin aikana ollut samanlainen olo, tämäkin kerran viime vuoden kesällä kun kokeiltiin yhdessä Lauran kanssa WODia. Pariin otteeseen jouduin portaiden yläpäässä (koska kesken juoksuahan ei lopeteta) sanomaan Lauralle, että nyt pikku breikki ja tuijotin muutaman ylimääräisen sekuntin hyvin kiinteästi tiettyä pistettä etten vain olisi oksentanut. Olotila näkyi naamasta varmaan, koska pariin otteeseen Laura sanoikin mulle että ota nyt vähän rennosti. Sitten tää lähtee pinkomaan portaita ylös niin kuka nyt siinä voi sitten levätä?! Että perään vaan!

Kymmenen porrasvedon jälkeen olo oli kuitenkin aika euforinen. Mä tein sen! Ja selvisin vielä hengissä! Sain samalla muutaman hyvän vinkin MidNightin juoksemiseen tai lähinnä siihen valmistautumiseen: mun täytyy keskittyä enemmän keskikropan koossa pitämiseen ja hengitystekniikkaani.

Jos siis haluatte kunnolla haastetta omiin treeneihinne niin suosittelen kokeilemaan tätä. Seuraavana päivänä voi olla hyvä idea päästä hieman liikuttamaan jalkojaan esimerkiksi spinningissä, mutta sen jälkeinen zumba voi olla hyvä jättää välistä. Ellei päänne satu olemaan yhtä kova kuin allekirjoittaneella heh... :D

Hyviä viikonloppuja kaikille!

maanantai 4. elokuuta 2014

Kesäjuoma

Kyllä voi sanoa että kerrankin Suomessa on kunnon kesä! Kuumaa ja aurinkoista. Ei haittaa ollenkaan etten tänä vuonna lähtenyt Lontoota etelämmäksi lomalle. Tarvitsee vain sulkea silmät ja voi hyvinkin luulla olevansa Kreikan lämmössä. Helsinki MidnightRuniin valmistautuminen sujuu hyvin näin ihanan aurinkoisessa ilmassa. Tämän päiväinen kävely/hölkkä/juoksulenkkini vaihtui tosin nurmikon leikkaamiseen. Tunnin mittaisen session aikana hikoilin varmaankin kaikki kuona-aineet pois kropasta. Sen verran paljon tuntui soijaa pukkaavan. Aluksi olin ajatellut lähteväni vielä lenkille, mutta arvatkaa vaan oliko mieli sama kun lopetin nurmikon trimmaamisen litimärkänä hiestä?

Viileän suihkun kautta kipitin takapihan terassille juomaan mun tämän kesän ehdottomaksi hitiksi muodostunutta juomaa. Niin virkistävää ja niin kuplivaa...


... Ja niin helppoa! Tähän juomaan tarvitaan vain kaksi ainesosaa: appelsiinimehua ja vichyä. Fifty fifty suhteella niin isoon tai pieneen lasiin kuin tekee mieli. Olin ajatellut pakastaa viinirypäleitä ja laittaa ne illalla juomaa viilentämään, mutta tietenkin unohdin ostaa niitä. Itsepoimitut ja pakastetut mustikat saivat toimittaa jäisten rypäleiden virkaa tällä kertaa. Niistä tuli juoman loppua kohden ihanan pehmeitä ja niitä olikin lopussa kiva lusikoida suuhunsa.


Kokeilkaa tätä kesäjuomaa tai tehkää siitä oma versionne! :)
Takuuvarma viilentäjä ja janon sammuttaja kuinka tahansa kuumalla ilmalla.

torstai 31. heinäkuuta 2014

Lintsireissu

Alkuviikko on kulunut hujahtaen kun olen käynyt töissä sekä riehunut serkkuni kanssa, joka tuli kylään muutamaksi päivää sunnuntaista torstaihin. Eilen kun olin vapaalla, niin lähdettiin viettämään aurinkoista päivää Linnanmäelle. En edes muista milloin olen siellä viimeksi ollut... Kymmenen vuotta sitten? Työkaveri ehtikin jo nauraa kuinka "outo" mä olen kun en joka kesä käy jossain huvipuistossa. Jotenkin se on vain päässyt unohtumaan...


Mentiin Linnanmäelle heti sen avautuessa yhdeltätoista. Jonoja ei tuolloin vielä ollut ja päästiinkin ensimmäisiin laitteisiin todella nopeasti. Päivä kuluikin laitteita kiertäessä, nauraessa ja jutellessa. Vaikka aurinko paistoi ja paahtoi niin ei annettu sen haitata vaan mentiin ympäriinsä kuin pikkulapset. Muistin Linnanmäen olevan todella iso, mutta ei se sitä loppujen lopuksi ollutkaan. Laitteita toki löytyi vaikka kuinka paljon. Tosin viime käynnistä on ollutkin aikaa...

Välillä oli pakko pysähtyä tankkaamaan, että jaksettiin jatkaa matkaa. Kaloreita en todellakaan miettinyt vaan otin tämän eräänlaisena "bulkkipäivänä". Jos nyt kerran kymmenessä vuodessa käy... Tai ihan sama: roskaruoka ja huvipuisto nyt sattuvat mun mielestä vain kuulumaan yhteen! :D

Ne ei ole makkaraperunat jos niissä on nakkeja!


Päivä hujahti nopeasti ja energiaa tuntui riittävän vaikka muille jakaa. Jaksettiin kiertää Linnanmäkeä ympäri, ympäri ja yhä uudestaan ympäri. Pakko kuitenkin myöntää, että illalla oli aika nuutunut olo auringossa oleskelusta ja jalat kipeänä kävelystä. Mutta oli se niin sen arvoista. Ennen kotiin palaamista mä ja serkku haettiin kaupasta yksi purkki Ben&Jerry's jäätelöä ja tuhottiin se telkkua tuijotellen. Täydellinen päätös hyvälle päivälle!


Kuinka moni on tänä kesänä käynyt jossakin huvipuistossa? 
Käyttekö tekin joka kesä vai kerran muutamassa vuodessa?
Heh tai kerran kymmenessä niin kuin allekirjoittanut...? :D

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Kesäloman alkaessa olin ihan sitä mieltä, että tästä tulee ihan ultimate treenikesä. Treenaan, treenaan ja treenaan vaan! Nyt parin kuukauden jälkeen on olo tuon tavoitteen suhteen hieman puolinainen. Toukokuun loppu ja kesäkuun alkuviikot menivät treenien suhteen hyvin. Puntin puolella ei tullut niin paljoa huhkittua, mutta ryhmäliikunnoissa kävin suhteellisesti enemmän kuin alkuvuodesta. Ja paljon suuremmalla energialla! Kesäkuussa aloin lisäksi käydä kunnolla töissä ja kun olen sitä tyyppiä joka painaa satanen lasissa ja hikoilee jopa maitokaapissa niin työpäivät olivat hyötyliikunnallisesti hyviä.

Harmittavassa "suvantovaiheessa" olen ollut siitä asti kun mulla alkoi töistä kesäloma. Sain keuhkoputkentulehduksen ja siitä jälkiharmina revähtäneen kyljen. Harmituksen ja ärsytyksen määrä on ollut suuri. Sairaslomakin meni kotona pyöriessä ympyrää kun en tiennyt miten päin olisin ollut. Kaikkea olisi tehnyt mieli tehdä ja mitään ei olisi saanut tehdä. Kun olisi edes osannut rentoutua ja maata vain paikallaan koko sen ajan, mutta kun luonne on mikä on...

Nyt vihdoin ja viimein olen alkanut käymään kunnon lenkeillä ulkoilmassa. Juoksua en siis ole paljoa harrastanut, sillä pelkkä nopeatempoinen kävely on riittänyt saamaan hien virtaamaan oikein kunnolla. Kuka nyt haluaisi työpäivän jälkeen lähteä sisälle hikoilemaan kun voi nauttia aurinkoisesta säästä? Sään lisäksi mulla on ollut toinen hyvin tärkeä syy käydä lenkillä mieluummin kuin salilla rautaa nostelemassa. Syy on nimeltään Helsinki MidNightRun. Lupasin Lauralle osallistuvani siihen jo viime vuoden puolella, osallistumismaksu maksettiin alkuvuodesta ja siitä asti olen yrittänyt valmistautua tuohon "koitokseen". Koitokseen todellakin, koska en ole koskaan juossut noin pitkää lenkkiä. Tai yleensäkään harrastanut kunnolla juoksua.

Tuo juoksutapahtuma on tuntunut koko aika niin kaukaiselta. Sehän on vasta joskus syksyllä? Hups vaan ja huomaan sen olevankin jo kuukauden kuluttua... Apua :D Nelisen viikkoa aikaa muuttaa itseni juoksijanalusta kymmenen kilometrin pinkojaan. Mission impossible? Not! Onneksi olen yllytyshullu hullujen asioiden suhteen, joten tämä haaste otetaan vastaan mielellään. Periksiantaminen ei kuulu mun luonteeseen vaikka mistä olisi kyse.

Nyt olen suunnitellut (kovasti ainakin yrittänyt) itselleni juoksutreenikalenterin, jolla boostaan itseni sille tasolle että selviän kymmenen kilometrin juoksusta hengissä maaliin asti. Tavallisten salitreenien lisäksi seuraavien viikkojen ajan käyn lenkillä kolmesta neljään kertaa viikossa. Alla ovat treenien sisällöt, fiiliksen mukaan järjestelen niitä viikoittain ja niin että kroppa ei totu tiettyyn järjestykseen:

1. lenkki: Perus kävelylenkki, kuitenkin niin että hikoilen.
2. lenkki: Intervallityyppinen lenkki, pätkä maksimivauhdilla ja kävellen. 
3. lenkki: Kestävyyttä hölkkäämällä koko lenkki.
(4. lenkki: Reipasta kävelyä, hölkkää ja juoksua fiiliksen mukaan.)

Miltä kuulostaa? Luuletteko, että tälläisellä aikataululla ja järjestelyllä onnistuu?
Itse aion ainakin yrittää ja katsotaan miten käy! :D

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Smoothiekesä!

Viime viikolla syömiset tuntuivat menevän enemmän kuin putkeen. Tulin kylläiseksi pienestäkin määrästä ruokaa ja annoskoot pysyivät hallussa. Herkkuja ei tehnyt yhtään mieli eikä niitä tullut syötyä. Viikonloppuna tuli hieman reviteltyä kun pääsin laivan buffettiin ensimmäistä kertaa pariin vuoteen. Ähkyltä vältyin kuitenkin kun söin tarpeeksi hitaasti. Ensimmäistä kertaa ikinä taisinkin syödä heti alkupalaksi salaattia!

Tää viikko tuntui alkavan hieman toisella tavalla. Liekö vielä jäänyt viikonlopulta univelkaa, sillä vaikka menin iltavuoroon töihin niin olin aika väsynyt. Ja makeannälkä oli päällä jo heti aamusta. Ruokatauolle mennessäni huomasinkin jo makeannälän nousseen jo ärsytyskynnykselle asti ja kipaisin tauolle pakastealtaiden kautta. Suklaata ei olisi tehnyt mieli eikä jäätelöä. Hetken mietin ottavani mehujään, mutta mikään niistä ei tuntunut oikein sopivan mun makeannälkääni (ja siihen ettei viikolla syödä herkkuja!). Muistin pakastekaapissa olevan kesäuutuuden -Del Monten vadelmasmoothien- ja nappasin yhden paketin mukaani.

kuva

Kolmen smoothiepuikon pakkauksella oli hintaa 4,69 euroa. Hieman kirpaisi maksaa kassalla kun ei tiennyt mitä odottaa. Mutta sanon vaan että kannatti! Niin ihanan makuista ja samettisen tuntuista. Paljon parempaa kuin mikään mehujää ikinä! Smoothie suli ihanasti suussa ja oli juuri sen makuista kuin olisi itse tehnyt. Ja mikä parasta: yhdessä kappaleessa on vain 81 kaloria! Lisäksi se ei sisällä keinotekoisia värejä, aromeja tai lisäaineita.

Del Monten smoothie -joko vadelma tai mango- on siis täydellinen valinta jos haluaa herkutella mahdollisimman vähin kalorein. Tuote on myös rasvaton, maidoton sekä laktoositon. Sopii parhaiten nautittavaksi auringonpaisteessa hyvässä seurassa ;)